9.7.2016. Päivä nro 14. Suomessa koko sakki.
Lomapäivä numero 1. Olen elossa, vaikken päässyt Ruisrockiin, Okraan enkä Elmun baariin Yakuzi Paton levynjulkkareille.
Kaksi iltaa meni surutyötä tehdessä. En etukäteen ymmärtänyt, kuinka kova rasti on siivota työpisteensä ja itsensä työyhteisöstä. Olen viettänyt useita vuosia enemmän kollegojen kanssa kuin parisuhteessani. Luulen ymmärtäväni nyt paremmin heitä, jotka ovat joutuneet jättämään työnsä itsestään riippumattomista syistä.
Minä onnekas sain vapaata, jonka itse olen anonut.
Työtoverit olivat hankkineet mukaan monta Suomi-S:ää: suklaata, salmiakkia ja sanaristikkoja. Bonuksena sain tehtäväkirjan. Lupasin lähettää kuvan jokaisesta läpäistystä pähkinästä.
Jahka pääsemme kohteeseen.
Suuret linjat ovat edelleen levällään. Tänään on Arabiemiraateissa viimeinen päivä palkallisesta sheikin myöntämästä extravapaaviikosta ja virastoissa alkaa taas tapahtua. Toivottavasti. Muuttolupa olis kiva. Ja ID. Ja vaikka mitä. Ennen ”vaikka mitää” ei voida edes laittaa muun perheen oleskelulupahakemusta vireille.
Mitä sitten, jos meille ei lupaa myönnettäisikään? Lähteekö mies tekemään bisinistä ja me jäämme syömään kynsiä Suomeen? Teoriassa sekin on mahdollista. Varasuunnitelmaa ei ole.
Dubain noin 10 kuukauden mittainen terassikausi edellyttäisi terassia, mutta sellaista meillä ei ole. Aviomiehen vauhdittama pihanrakennustyö kyllä tuotti tulosta, mutta puutarhurit purkivat aloittamansa kivetyksen rakentamisen ja tapetoivat nurmikolla koko pihan.
Terassin tee-se-itse-mieheni lupasi rakentaa, mutta vision saattaa kaataa realiteetit, ts. puun hinta. Jos terassilauta on täällä Suomessa tyyristä, Dubaissa se lienee vain rikkaiden riemu. Hiekkaa riittää, joten laattoja sitten.
Aamu meni tikkua kaivellen. Kersa oli astunut piikkiin ja minun tehtäväkseni jäi sen ronkkiminen jalkapohjasta. Ei syntynyt tulosta. Onnistuin ainoastaan katkomaan tikun niin, että pala jäi nahan sisään. Irvistellen 9-vuotias kaiveli loput ulos neulalla itse. Kiire bussiin pakotti poistumaan pelipaikalta, mutta laitoin perään tekstaria ja kyselin kivun helpottamista. Vastaus tuli pian.
”Ninjan on tehtävä mitä ninja tekee”.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 