Heippa, heippa!

23.7.2016. H-exit -projektin päivä nro 28.

Emme me mitään hyvästejä ajatelleet jättää, määräaikaisuudestahan tässä kaikessa on kysymys. Mutta jos on onni omistaa tarmokkaita ystäviä, voi yllättäen huomata olevansa omissa läksiäisissään kutsuvieraina. Niin meille kävi perjantaina.

Takana on varsin tunteikas viikonloppu. Semmoinen, mitä varten on hyvä omata minkin perskarvaiset  ripsijatkeet, jos kyynelkanavat ovatkin valskaavampaa sorttia. Ja ovathan ne. Viime päivinä ollaan käyty sanomassa heippoja niin sukulaisille, työtovereille kuin ystävillekin.

Juhlapaikalle ystävien pihamaalle oli pystytetty drinkkibaari, terassilla soivat finnhitsit, pihasaunan lisäksi lämpiminä olivat ilma, palju ja grilli makkaroineen. Ruisleipäkin niin tuoretta, että muisto ei hetkeen haihdu. Asfalttiin oli kirjailtu Tabermania ja sydämiä.

Kaiken kruunasivat kuitenkin ystävät, jotka olivat päässeet paikalle salmiakkeineen ja mustikkapiirakoineen lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Meidät varustettiin matkaan Suomi-rekvisiitalla ja musiikkiesityksin. Siinä vaiheessa, kun sanat ”Täällä pohjantähden alla” kajahti tummenevaan suviyöhön, mies alkoi epäillä olevansa jonkun hautajaisissa.

Siniristilippuja voimme käydä koti-ikävän iskiessä heiluttamassa ylpeydellä vaikka kameliraveissa, joissa suomalaisuus näkyy muun muassa elikoiden kisa-asuissa. Kameleiden ihoa myötäilevät, uimahousukankaasta valmistetut juoksupuvut ovat nimittäin suomalainen innovaatio, olen kuullut.

Ja mitä tulee kisoihin ja kilpakameleiden rahalliseen arvottamiseen… Jos Pohjois-Afrikassa turisti voi saada keski-ikäisestä ja kampaajan käsittelyssä blondiutuneesta vaimostaan vaihdossa parikymmentä kamelia, miehelläni tarvitsisi todennäköisesti olla oravannahoiksi muodostelmaluistelujoukkueen verran nuoria vaimoja ja kaksio Eirassa, jotta pääsisi edes osakkaaksi top 10 -juoksukameliin.

Vaan ei hätää, kamelien kilpajuoksua myös televisioidaan, joten kaikilla on mahdollisuus kansallislajiin ja kisastudioon kotonaan. Meilläkin, jos se muuttolupa joskus tulee. Voi p.

Vetistelyksi perjantaiehtoo ei mennyt, sillä ennen puolta yötä väki lastattiin neljään autoon. Kuorma purettiin kirkonkylällä, jonne ehdimme parahiksi ennen Frederikin esiintymistä. Väkeä kyläkinkereissä oli vähänlaisesti, joten läksiäisbileiden emännän matkaan varaamat alushousut pelastivat varmaan Reetunkin illan.

Tähdelle ammutut violetit pitsipöksyt nuuhkittiin kappaleiden välispiikissä kuuluvaksi Tarvasjoen Liisalle. Hyvä mr. F: Väärin meni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s