24.7.2017. H-exit -projektin 29. Päivä.
Olohuoneessa on ilmapatjankokoinen aukko. Yllättävän hyvä tämä Ostos-tv:stä tehty hankinta. Piuha seinään ja viuh,viuh, patja on täynnä. Ei tarvitse pumpata itselleen rytmihäiriöitä, ei puhaltaa tajua kankaalle. Siinä sitten möllötellään pahvilaatikkorykelmien keskellä.
Pari neliömetriä lattiaa on peittynyt cd-levyillä. Dilemma on. Mitä tehdä tallenteille, joille ei ole soitinta?
Kontti on merillä ja 14 joululevyä ovat jääneet kyydistä. Antti Tuiskutkin! Voi pulkka. Ja vaikka ne olisivatkin matkalla kohteeseen, meillä olisi silti jokajouluinen ongelma. Mies ei ymmärrä, miksi Tonttuparaati ja Rekiretki raikaavat jo syyskuun lopussa. Tai että glögiä voi juoda joka päivä vuoden viimeisellä neljänneksellä. Ja ensimmäisellä. Vuodenvaihteen jälkeen glögi on alessa ja jos oikein onnistuu hamstraamaan, sitä riittää vappuun saakka. Tätäkään mies ei oikein sisäistä. Jouluvalodebatti on sekin käymättä. Mutta ne ovat kontissa. Hah haa.
Mies tahtoo katsoa Kalevan kisat. Myös dokkari Petra Ollin valmistautumisesta Rioon on agendalla. Päivälliseksi hän pyysi minua tekemään pizzaa. Ihan sunnuntailta kuulostaa. Ainoa ero on siinä, että tämä on siipan viimeinen Suomi-päivä.
Miltä nyt tuntuu, kyselen. Hyvältä. Uudet työtehtävät ovat mieleen. Jahka tämä yli kolme kuukautta jatkunut säätäminen, muuttaminen, asuntojen, autojen ja irtaimiston myyminen, pakkaaminen ja virastoissa juokseminen on saatu päätökseen, arki voidaan alkaa.
Ei kuulu lapsestakaan. Hän on parhaillaan seurakunnan kesäleirillä. Olen useampaan otteeseen kysellyt puhelimitse kuulumisia. Ei vastausta. Lopulta tuli kuittaus: Akku loppu. Meidei meidei. 29%.
Eli kaikki ok.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 