46 euroa kalliimpi lapsi

6.8.2016. 42. Hexit-päivä.

Olen ihan kypsä asumaan Suomessa sukulaisten nurkissa. Riemu on kuitenkin rajallista, sillä keskiviikkona otamme nk. putken etelään. Hexit on lopultakin totta. Ainakin 90 päivän ajan. Allekirjoittaneella eikä kersalla ole oleskelulupaa, joten turisteina mennään.

Koska toisella meidän kahden hengen seurueesta on taipumusta myöhästyä lentokoneesta, olemme varautuneet ennaltaehkäisevästi ja buukanneet huoneen kentän läheisestä hotellista.

Useampi kentän liepeillä sijaitseva hotelli ilmoitti yhdelle yölle 40-60 euroa tyyriimmän hinnan, kun matkustajina ovat lapsi ja aikuinen. Tämäkin, jonka me sitten valitsimme. Sama huone olisi ollut lapselta ja äidiltä 136 euroa sisältäen aamiaisen. Kun vaihdoin kanssamatkustajakseni aikuisen, sama hakukone myi samanlaisen huoneen 90 eurolla. Nähtäväksi jää, pyytääkö respa minulta tiskillä 46 euroa lisää, kun näkee alamittaisen seuralaiseni.

Kyllä. Liki 50 euroa on rahaa, ja tarpeeksi suuri summa periaatetta vastaan sotimaan. Luulisi, että lapselliset matkustajat koto-Suomesta alkaisivat majoituspalvelujen tarjoajia kiinnostaa, kun turistivirta itänaapurista on romahtanut puoleen.

Meitä odottaa Dubaissa yli 40-asteinen sää ja melkein vihertävä nurmikko. Ehkä savuton ilmakin. Tällä viikolla on Dubaissa palanut ainakin yksi lentokone ja parhaillaan Dubain-kodistamme muutaman kilometrin päässä rakenteilla oleva kerrostalo.

Pihanrakentajat ovat ahkeroineet tänään helteessä pihaa viihtyisämmäksi toiseen otteeseen. Edellinen, se ilman vettä viikon selvinnyt viheriö, kuorittiin kasaksi pihan perälle. Tällä kertaa sitä ei kannettu osina läpi huushollin. Työnjohtaja, jolla on kanssani sama sukunimi, lienee pitänyt asiasta huolen.

Marmonikivetykseen ei ollut rahkeita, mutta uusi takapiha on erilainen. Kivetystäkin useaa sorttia. Nurmikkoalaa on hiukan vähemmän ja sekin on määrä kasvattaa pistokkaista. Pitäisi kestää kuulemma paremmin paahdetta. Patrik sai niin ikään ympärilleen kivireunuksen.

Mies on pärjännyt akvaariossaan hyvin. Asuntomme ikkunat ovat yhä verhoamatta. Hyvä, on minullakin sitten jotain hommaa. Mies varmaan riemastuu tajutessaan, että 1970-luvun Marimekot ovat uineet perässämme konttikuljetuksella toiselta puolelta palloa. Perustelut: Naapureilla ei ole samanlaisia.

Täällä kotikonnuilla venyessäni hain nostalgiatäpinöissäni kaupasta lähileipomon limppua. Tajusin, etten edes muista, milloin olisin leikannut puukolla leipää. Yhä useammin leivät myydään valmiiksi viipaloituna, sämpylätkin. Tai sitten minä olen vain saanut osakseni luksuspalvelua. En muista, että olisin ikinä herännyt aamuun, etteikö minulle olisi vähintään kahvia keitetty. Usein leivätkin on tehty valmiiksi, tai ainakin halkaistu.

Ei huono valinta loppuelämäksi.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s