Liian suuri tyyny

13.8.2016. Hexit-päivä nro 49. Kuuma ja kostea Dubai.

Perjantai, ja lauantaikin, ovat täällä vapaapäiviä. Vaan 6.05 karjuu lapsen kännykän kello. Koko tölli kylpee valossa eikä kukaan reagoi. Katson ulos ja aavemaiselta näyttää. Missään ei ketään. Taivaskin on melko sinertävä. Se on täällä tuulista kiinni, se taivaan väritys. Jos puhaltaa mereltä, on kirkkaampaa, jos aavikolta, on harmaata ja pölyistä. Huono homma kotirouvan kannalta. Jos muuten pitää mopata kaksi kertaa viikossa, aavikolta tuulee – viikkoina ainakin tuplat. Hienojakoinen, punertava hiekka, kun tunkee sisään joka rakosesta.

Etäisyytemme päiväntasaajalle on vähemmän kuin mitä Helsingistä on matkaa Lapin perukoille,  joten näillä leveyksillä valoisaa on noin puolet vuorokaudesta. Tämä on hiukan haastava fakta aamu-uniselle, joka ei meinaa käynnistyä ennen aamuyhdeksää. Mies ehdottaa agraariyhteiskuntaan siirtymistä. Ts. Ollaan hereillä auringon mukaan. Pitää sulatella vielä. Siinä saa sitten unohtaa iltauutiset ja Bollywood-elokuvat. Olen talouden ainoa, joka niitä pystyy katsomaan. On meitä muutama miljoona muukin, sillä kuulemani mukaan myös Arabiemiraatteihin olisi valmistumassa mittava Bollywood-elokuvatehdas jonnekin ”keskelle ei mitään”.

Tänään oli vuorossa Ikea-turnee vol 2. Ei siksi, että toiselle puolelle kaupunkia ajelu olisi kivaa helteessä kaikkien leipärekankokoisten perhevankkureiden puristuksessa,  vaan lähdimme paikkaamaan verhot tölliin -projektin puutteita. En muun muassa älynnyt, että täkäläiset standardit eivät ole niitä, joihin olemme tottuneet. Ts. Jos Suomessa ostaa Ikean valmislenkkiverhon, sillä on takuulla mittaa alle 2,5, eikä kolme metriä, kuten täällä.

Myös tyynyt ovat muhkeammat ja isommat. Ei myyty laisinkaan 50×60 koossa, vaan täkäläisen standarilla 80-senttiä leveinä. Siinä sitten onkin ihmettelemistä, kun liinavaatesetit aikanaan uivat tänne Suomesta.

Jottei menisi pelkästään verhojen asenteluksi ja pesänrakentamiseksi, kävimme katsomassa Mall of Emirates’ssa Ice Age -leffan englanniksi. 2D-näytöksen lipulle tuli hintaa n. 9 euroa. 4D:hen olisi päässyt 160:llä dirhamilla eli noin 40 eurolla. Tekstitys oli arabiaksi ja ranskaksi, joten varsinainen kielikylpy.

Iloinen yllätys oli, että teatteriin pääsi ilman, että irtokarkit soutavat karkkihiiren verkkokalvoilla. Niitä ei nimittäin ollut edes tarjolla leffateatterin aulassa. Ei yhden ainoaa irtsarilaaria. Täällä leffassa käydään vesipullojen ja pop corn -saavien kanssa, kenties limpparin. Kenelläkään ei näyttänyt edes olevan mukanaan makeisia.

Yhtään karamelleja emme ole täällä ostaneet, mutta jääkaapissa onkin vielä melkoinen määrä läksiäiskarkkeja jemmassa. Kiitos niistä! Älkää lähettäkö lisää, edes kortteja, sillä vaikka meillä on osoite, ei täällä mitään postia jaeta. Ei täällä ole edes postilaatikoita tai -luukkuja. Täällä ei ole koko postilaitosta.(Kuriiri- ja maksullisia poste restante -palveluja käsittääkseni kyllä. Minulla ei ole tästä varmaa tietoa).

Mutta tadaa, meillä (ja sadoilla muilla tällä alueella) on autokatoksessa muovinen, vihreä (tai musta) roskalaatikko, jossa lukee tikkukirjaimin SULO. Tunnen siitä hetkittäin suurta kansallisylpeyttä (*).

 

 

(*) Tarkennus näin jälkikäteen: Mahtipontinen sanavalinta tekstissä (viimeinen, huolimattomasti muotoiltu virke) antaa ymmärtää, että Sulot olisivat made in Finland. Pönttöjen fyysiseen valmistukseen en kuitenkaan ota kantaa. Sulo-roskiksia on pohjolassa niin tiuhaan, että koti-Suomi tulee kyllä mieleen näistä jäteastiosta, jokaisella silmäyksellä 😊. Oikeastaan todella sääli, etteivät ole suomalaisia.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s