Vatsa(t) kuralla

19.9.2016, 86. Hexit-day. Ehkä voisin lakata laskemasta päiviä sitten ”lähdetään etsimään asuntoa”-päivän…

Tänään on ensimmäinen koulupäivä. Jippii. Lapsella. Silti allekirjoittaneella on pakki aivan sekaisin. Se ei valitettavasti ole esteenä maidin hommille. Kontissa matkanneita ja lievästi merilevältä tuoksuvia tekstiileitä on ympäri kämppää ja pesemättäkin oletettavasti noin 14,5 koneellista. 

Koululta tihkuneet ennakkotiedot ovat olleet lähinnä infoa siitä, mitä pitää maksaa, milloin ja mistä konttorista tulee hakea mikäkin leima.

Tämä on leimojen ja leimaajien luvattu maa.

Kouluruoka on yhtä kuin omat eväät. Uuteen hienoon eväslooraan pakattiin kotitekoista jauhelihapizzaa, rusinoita, jugurtti ja suolakeksejä, sekä tietysti vettä ja mehua.

Reppuun sujautettiin myös pädi, jota lapsi voi tarvittaessa käyttää kielen kääntämiseen. Vannotimme, ettei rupea kesken tunnin lukemaan Ilta-Sanomien urheilusivuilta jalkapallotuloksia, ei esittelemään nettipelejä, eikä ainakaan luukuta Tsiikkiä. 

Tosin ei niitä sanoja kukaan ymmärrä. Paitsi luokassa on yksi suomalaistyttö, mikä on ihan huippujuttu. Opettaja sen sijaan kyseli, onko meidän kotikielemme kenties saksa. En tiedä miksi, mutta saksalaisiksi meitä on luultu useampaankin otteeseen. Järjestystä, pomminvarmoja aikatauluja, suunnitelmia ja varasuunnitelmia, ripeyttä, tuottavuutta ja tehokkuutta arvostava aviomieheni (meni naimisiin boheemin kanssa!!) on siitä tietysti ihan hyvillään, vaikka ruotsalaiseksi luuleminen olisi enemmän allekirjoittaneen mieleen. Niillä on Abbakin. Ja makeammat limput.

Ja paljon tukkaa.

Olimme koululla hyvissä ajoin paikalla, vaikka lapsen kouluunrekisteröintitoimisto avattiin vasta kello kahdeksalta. Pääsimme myös nauttimaan kansallishymnistä. Kun laulu keskusradiosta alkoi, laskeutui hiljaisuus liki 1700 oppilaan kouluun kuin veitsellä leikaten. Laulun aikana ei ole lupa puhua, pitää ääntä eikä liikkua. Tämä koskee aivan kaikkia. Myös me hyppäsimme aulan soffilta pystyyn ja seisoimme ryhdissä kaikkien muiden tavoin laulun ajan. Ne, joilla oli eteneminen kesken, pysähtyivät niille jalansijoilleen. Kun laulu loppui, liike sai jatkua.

Lapsen opettaja oli herttainen rouva. Kertoi, että lukujärjestystä ei ole, eikä vanhempien tarvitsekaan tarkkaan tietää mitä kunakin päivänä tehdään. Riittää, että liikuntapäivinä on liikuntauniformu, sillä sitä käytetään koko päivän.

Ahaa…

Tänään ohjelmassa oli kaikille 5. luokkalaisille (alkuvuodesta 2006 syntyneet ovat 6. luokalla, loppuvuodesta 2006 ja alkuvuodesta 2007 syntyneet ovat 5.-luokkalaisia) tasotestaus, eli 2,5-tuntinen kartoitus minkä tasoisia opiskelijat ovat. Valmistautuneita emme olleet, eikä kuulemma pitänytkään. Täkäläisittäin: inshallah, herran haltuun.

Koululla on oma lääkäri ja terveyssisar. Täytimme myös heille halkomotin verran paperia, jossa annoimme kirjallisen luvan sille ja tälle toimenpiteelle ja rohdon käytölle, mikäli tarve vaatii.

Ja taas, kiitos Suomi, kiitos verot ja mätkyt, joilla ylläpidetään julkinen terveydenhuolto, peruskoulu ja sosiaaliturva. Meillä on ihan valtion puolesta estot kurkkumätään, polioon, jäykkäkouristukseen…

Ja kahvi. Viides kupillinen menossa tänään ”suomalaista” kahvia. Kyllä Paulig osaa. Puolen kilon paketti Suomesta tuotettua suodatinkahvia maksaa saman kuin kupillinen cappucinoa lähikahvilassa. 

Reippaana vaimona suorastaan säästän sponsorin rahoja kahvittelemalla kotona. Tällaisia irtopisteitä on syytä haalia. Siippa on edelleen hieman nokka roikollaan siitä, että edellytin täällä hankittavalta autolta neljää ovea.


Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s