Onko pakko harrastaa?

27.9.2016, 94. Hexit-day.

Parkour? Kitaratunnit? Drama-kerho (vaikka kotona se olisi ilmaista)? Sulkapallo? 

Minulla on jo jalkapalloa kerran viikossa. En halua muuta.

Sattumien summana kersa päätyi fudiskouluun, jossa on kolme muutakin suomalaispoikaa. Olisikohan todennäköisyys 1:6574243987659002:een, että kahdella pojista on sama sukunimi, ja tismalleen samanniminen isä. Ei, ei olla edes virtasia, korhosia, lehtisiä tai saloja. Eikä sukua keskenämme.

Pakko sinun on jotain harrastaa. Ei voi vain venyä netissä koulun jälkeen, perustelemme. Lapsi ei halua mihinkään. Mikset? Suomessakin oli säbää pari kertaa viikossa ja pelit päälle. 

Mä oon ihan puhki.

Taikasanat.

Ei voida pakottaa harrastamaan. 9,5-vuotias on oikeassa. Hän pyöräilee joka päivä kolme kilometriä kouluun ja takaisin liki 40:ssä asteessa. Koulupäivä on kuusituntinen. Lämmintä lounasta ei ole, vaan omia eväitä napostellaan välituntisin, vähän kerrallaan, pitkin päivää.

Suomessa ”Olen puhki” ei riittäisi perusteluksi liikunnan harrastamattomuudelle. Täällä ymmärrän. Tiedä kuinka tsippi sitä itsekin olisi, jos ensin yrittäisi selvitä liki kielitaidottomana englanninkielisestä perusopetuksesta ja samalla opettelisi arabian ja ranskan alkeita.

Vaikkeivät kielet vielä suju, kersa on päässyt loistamaan liikunnan tunneilla. 20, tai ainakin 15 miespunnerrusta nosti ipanan all stars -sakkiin. Siihen päälle vatsalihakset. Ne ei osaa edes lankuttaa, paukutteli sälli henkseleitään.

Läksyjä on paljon ja niiden tekeminen vie aikaa. Kotitehtävät läsähtävät allekirjoittaneen sähköpostiin kerran viikossa. Koska kirjoja ei ole, printteri laulaa. Meidän printteri, ei koulun. Matematiikan ja kirjallisuuden läksyt ovat verkossa. Niidenkään opetusohjelmien verkkotunnarit eivät kuulu lukuvuosimaksuun. Tämän tästä tulee lappu kotiin, jossa kirjekuoressa pyydetään lähettämään satalappusia (a 25 egee) koululle milloin mitäkin varten.

”Dubaissa pystyy käärimään muutamassa vuodessa sievoiset rahat ja elelemään herroiksi, kun veroja ei ole”. Tätä kuulin paljon Suomessa. 

Tämä pitää varmasti osittain paikkansa, dinkku-talouksissa ehkä näin onkin. 

Mitä kauemmin täällä on, seuraa paikallista journalismia (huom. lehdistö ei ole täällä vapaa) voi vain todeta, kuinka vääristynyt tuo käsitys on. Täkäläisittäin keskituloinen lapsellinen ei täällä kultaa vuole.

Jos vesi, vihreys ja vaatteiden verka ovat täällä yleellisyyden symboleita, sitä ovat myös lapset ja se, miten heidät on varaa ylläpitää ja kouluttaa. 

Tai raudoittaa. Lapsi saa ikätovereittensa keskuudessa paljon ihailua ja kysymyksiä hammasraudoistaan. Niitä näkee lähinnä aikuisilla.Hammasrautoja.

Haaveilen osa-aikatyöstä. Aina kanssani samaa mieltä oleva siippa haaveilee myös. Ei hän aina heti ole, mutta ennen pitkään kuitenkin… Kontissa tulleet vaateröykkiöt on pian silitetty kaappeihin ja minulla olisi aikaa johonkin tuottavaan toimintaan. 

Mitä ne muut kotirouvat tekevät? Ne, joilla ei ole pieniä lapsia? Kahvittelevat? Jumppaavat Fitness Firstin kuntoklubeilla jääkaappipakastimen kokoisen pt:n valvovan katseen alla? Pelastavat kodittomia kissoja? 

Siippa, hänellä on parhaillaan miesflunssa (se vesikauhun jälkeen seuraavaksi pahin) totesi, etteivät rahkeet riitä, jos aion viettää päivät shoppailemalla.

Törsäämistä enemmän hän kuitenkin pelkää, että tylsistyn.

Ei hätää armaani, minulla on hyvä mielikuvitus. Kävin juuri debaatin pihasohvalleni tunkevan gekon kanssa. Lopputulos oli, että gekko on hännättömyytensä lisäksi myös kuuro ja naapurin aina räksyttävä moppi ei ole avautunut toviin.




 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s