Kun mies haisee sillille

9.10.2016, Hexit-päivä numerolla 106.

Tee mitä ikinä haluat ja ota ommoo aikkoo – kannustuksella matkaan eilen aamulla lähetetty perheen pää lähti valokuvausreissulleen ennen kukonlaulua. Tai ainakin ennen kuin naapuri pisti moppinsa pihalle louskuttamaan. Ajoitus oli hyvä, vaikkakin päivän ennättäessä pidemmälle, Deiran kalatorille olisi voinut löytää pelkästään hajun perusteella.

Kuhina oli melkoinen, kun yön aikana pyydetystä kalasta kävivät kauppaa ravintoloiden ja muiden jälleenmyyjien sisäänostajat. Jos täällä kaikkeen onkin käytetty marmoria ja tehokasta ilmastointikoneistoa, niin kalatori on poikkeus. Meren antimet oli levitetty jääpedille pöydille ja kivetykselle. Sitä mukaa, kun jää suli, kalojen päälle laitettiin lisää jäätä. Kalavedet valuivat katukivetyksen koloihin – ja imeytyivät lammikoista uutuuttaan säihkyviin lenkkitossuihin. Ja ehkä vähän auton tekstiilimattoihin. 

Ja nyt siippa vielä ihmettelee, miksi naapurin kissa parkuu kavereineen meidän oven takana. 

Kalatori toimii taivas- tai oikeastaan peltikatteiden alla. Vaikka puitteet eivät olleet kaksiset, kala oli tuoretta ja varmasti lähiruokaa. Muuta ”paikallisesti tuotettua” täällä ei juuri olekaan, jos taateleita ei lasketa. 

Ostajat kärräsivät kaupanteon jälkeen saaliinsa pois paikalta kottikärryin. Myynnissä oli kaikkea mahdollista ravuista vauvahaihin. Viereisellä hedelmä-ja vihannestorilla puolestaan omistajaa vaihtoivat monenlaiset liikennevalojen väriset herkut. Mangoa on toki montaa sorttia, mutta jos ranskalainen ketju myy sitä 40/kilo, suoraan torilta samasta olisi voinut pulittaa kympin. 

Olemme asuneet täällä nyt pari kuukautta. Tänne muuttaessamme meillä oli vain arvioita siitä, mitä ruokalaskut voisivat olla. Nyt on mustaa valkoisella: Kirjanpidon mukaan sponsori pulittaa kolmihenkisen konklaavin ravitsemisesta saman, mitä ruoka maksaisi lähi-Salessa ilman bonuskorttia.

Uikutin sponsorille kirjoitusprojekteistani. Tai oikeastaan mietin, mihin ryhtyisin seuraavaksi. Mitäs jos kirjoittaisit kirjan? Minä? Mistä?

Vaan kello kolmen luovuus iski kuin salama. Sen jälkeen ei uni tullutkaan. Aviomies ei voinut ymmärtää, miksi minun on tarpeellista käydä kirjan juonikäänteitä läpi ääneen keskellä yötä. Ääneen. Samaan depatointiin oli herännyt myös jälkikasvu. Aamiaispöydän äärellä olikin tänään sikkurasilmäistä väkeä. Tosin lapsi on usein melko väsynyt. Koulunkäynti polttaa yllättävän paljon energiaa.

Viime viikolla kävimme kahdessa vanhempainillassa. Toinen tapaaminen oli tukiopettajan kanssa, toinen lapsen oman opettajan. Ei, meillä ei ollut mukana 30 euron liljakimppua, kuten monella muulla. Mokkapalatkin jäivät leipomatta. Aikaa oli 15 minuuttia. Tukiopettaja oli juuri niin mukava kuin lapsi oli kehunutkin. Tämä kertoi oppineensa muun muassa monta sanaa suomea, sillä lapsi korvaa lauseesta ne osiot suomella, joita ei osaa.

Tukiopettaja ei voinut käsittää, että lapsi on aloittanut koulunsa vasta 6-vuotiaana ja käynyt alle 90 oppilaan kyläkoulua, mikä näyttää täkäläisen mittapuun mukaan talolta. Hänelle oli kuulemma ylpeydellä näytetty opinahjo Googlesta jo ensitapaamisella. Täällä kun on ihan normaalia, etenkin jos lapsi on natiivi, että hän asuu kuuden makuhuoneen kodissa.

Tukiopettaja lupasi varata lapselle joka torstai oman henkilökohtaisen lisätapaamisen, jolloin käytäisiin läpi tulevan viikon tehtäviä ja ohjeita, sekä näiden sanastoa, jotta lapsi pystyisi olemaan mahdollisimman paljon oman ryhmänsä kanssa.

Upeaa! 

Luokassa ipana ei sitten kuulemma pukahdakaan. Se on suomalainen mies, sponsori kuittasi. Ei se puhu, ellei ole asiaa. Ja jos ei ole sanoja, niin vielä vähemmän. Hiljaa luokassa nököttäminen oli tulkittu, että lapsi on vähän tyhmä. Minulle diagnoosi otti koville, sillä täysin ummikko ei ole käynyt koulua kuukauttakaan. Sen sijaan hän on tunnollinen suorittaja, ikäisekseen matemaattisesti ja kielellisesti edistynyt. Voiko häneltä jo vaatia huippusuorituksia?

Ja sitä paitsi, Suomessa kaikki lapset osaavat ruuansulatussysteemin osat ruotsiksi ja latinaksi jo 5-vuotisneuvolassa. Alakoulusta voi siirtyä yläkouluun, kun on suorittanut yritysjuridiikan perusopinnot, kasvatustieteen approbaturin sekä uimamaisteri-taitomerkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s