Veroja, mitä VATtua?!

​2.11.2016, Hexit-day 130.

Keskiviikko. Tirpat laulavat, sää on lämmin ja sielu lepää. Terveisiä ensilumiseen Etelä-Suomeen. Kaipaamme teitä, AB-piimää, korvapuusteja ja saunaa. Ja takkeja.

Olen yrittänyt virittäytyä pikkujoulukauteen kuuntelemalla Juicen Norjalaista villapaitaa takapihan sohvalla, mutta tunnelma jäi hiukan latteaksi. Ehkä se oli naapurin alati räksyttävän mopin ansiota. Vähän toivoimme, että joku olisi sen viikonvaihteessa räjäyttänyt. Ensimmäisen pamauksen jälkeen koira vain yltyi. Sitten kolmas ja neljäs… Siippa pohti jo, pitäisikö mennä auttamaan kohdistamisessa. Seitsemäs, kahdeksas pum. Koira raivosi ääni kähisten.

Ne olivat Diwali-pommeja. Mikä pettymys. Mutta maanantaina oli vähän hiljaisempaa.

Jos elo täällä UAE:ssa on ollut näennäisesti verovapaata, 1.1.2018 tilanne muuttuu, kun VAT (lue: täkäläinen verokarhu) konkretisoituu. Verotus kallistanee elämistä aikanaan, vaikkakin mm. koulutus, terveydenhuolto, polkupyörät ja 100 ravitsemukseen liittyvää asiaa on rajattu listasta pois. (Ohessa linkki uutiseen).

 http://whatson.ae/dubai/2016/02/uae-to-introduce-vat-tax/

Yksi päivänpolttava uutinen on varmasti myös Dubain uusi ykköslentokenttä, Al Maktoum International. Tuo kenttä on ollut jo (lähinnä rahtikoneiden kenttä aavikon laidalla) olemassa, mutta se on tarkoitus laittaa kolmella miljardilla dollarilla siihen malliin, että vuoteen 2025 mennessä se voi ottaa vuosittain vastaan 146 miljoonaa matkustajaa. Vertailuksi mainittakoon, että vuonna 2015 nykyinen kenttä DXB palveli 78 miljoonaa matkustajaa. Al Maktoumista tulee myös Emirates-lentoyhtiön kotikenttä.

Btw. Runsas lentoliikenne kannattaa huomioida myös silloin, kun etsii itselleen sopivaa majoituspaikkaa Dubain hotelleista.

Olemme käyneet täkäläisissä turistinähtävyyksissä varsin niukasti. Tuskin lainkaan, vaikka nyt olisi varmasti hyvä hetki ennen kuin turistikausi varsinaisesti alkaa.

Kaupunki tarjoaa paljon muutakin kuin uimarantoja, ostoskeskuksia, vesi- ja huvipuistoja. Eilenkin hyppäsimme illalla autoon ja ajoimme vartin matkan päähän yleiseen puistoon. Puistossa on pari tekonurmikenttää. Sponsorin ja pojan oli tarkoitus hiukan treenata keskenään, mutta ei mennyt kauaakaan, kun kaksi arabipoikaa tuli kysymään, josko pelattaisiin yhdessä. Sitten kentälle pyyhälsi filippiiniläispoika potkulautoineen, pian kolme intialaista, sitten pari lisää…ilman sen kummempia esittelyjä oli pian käynnissä n. 6-12-vuotiaiden jalkapallomatsi ja siippa pääsi toteuttamaan itseään ”suurena valkoisena maalivahtina”.

Tätä kirjoittaessani joku kokkaa. Takapihalla leijuu aivan taivaallinen ruuan tuoksu. Kohta meilläkin. Tarjolla on nimittäin kaalipataa. 

Advertisement