Taksilla kotiin

2.2.2017, Hexit-day 222.

Tänään aamulla sponsori käveli vastaan kadulla kello seitsemän aikaan. Ei, ei ollut kotiutumassa edeltävän yön riennoista.

Minä olin saattelemassa herranterttua kouluun, hän palaili aamutreenistään läheiseltä kuntosalilta. Naama oli vähän kalpea, mutta itse käveli. Toisin kuin eilen, jolloin hän saapui 300 metrin matkan kotipihaan taksin takapenkillä vaakatasossa. Oli joutunut kuntotesteihin ja luuli kuolevansa. Paniikissa oli taksikuskikin.

Sydän ei kuitenkaan pysähtynyt vielä illallakaan, kun jouduimme tekemään pakkoretken Ikeaan kaupungin toiselle laidalle. Lapsen aivan liian pieni sänky nimittäin hajosi liitoksistaan.

Ikeassa oli pari muutakin. En saanut silmiäni irti perheistä, joissa miehellä oli useampi vaimo mukanaan. Näyttivät kaikki kovin tyytyväisiltä elämäänsä.

En ole mustasukkaista sorttia, mutta jos minun pitäisi käydä yhdessä shoppailemassa siipan 12 vuotta nuoremman juniorivaimon kanssa lakanoita makuhuoneisiimme, niin en ole varma kestäisikö kantti. Aviomies (minun, ei huntunaisten) lohdutteli tunteen olevan molemminpuolinen. Hänkään ei viihtyisi lompakkonsa kanssa Ikeassa tupla-aikaa.

Olemme olleet täällä liki päivälleen puoli vuotta ja eilen oli ehkä neljäs kerta kun vietin aikaa istumalla rannalla. Suomesta on täällä tuttavia käymässä ja istuskelimmekin leppoisan päivän kuulumisia vaihtaen.

Meiltä on monesti kysytty, emmekö viihdy auringossa, kun ollaan niin kalpeitakin. Sen, auringon, ainaiseen läsnäoloon ilmeisesti tottuu. Siitä huolimatta, että asumne melkein uima-altaan reunalla, en ole käynyt päivää paistattelemassa kuin kerran-pari syksyllä, aviomies ei sitäkään. ”Ennen kuin mennään lomalle Suomeen, niin pitää muodon vuoksi muutama kerta käydä ottamassa väriä”, olen kuullut monen täällä asuvan sanovan.

Pysyy yllä illuusio palmun alla lonkan vetämisestä.

Eräälle ystävättärelle tarjottiin mielenkiintoista, koulutustaan vastaavaa työtä täältä. Palkka olisi ollut ”tähtitieteellinen”. Kiinnostus työtä kohtaan himmeni, kun työajaksi ilmoitettiin 9-19 (+työmatkat). Ei pysty perheellinen, hän totesi. Ei, syynä ei ollut se, että pitäisi ehtiä ottaa aurinkoa.

Tänään olin paikalla, kun koulun parkkipaikalla sattui kolari. Kaksi autoa peruutti samanaikaisesti. Molempiin tuli pieniä ruhjeita. Soitto poliisilaitokselle. Henkilövahinkoja? Ei. Haittaa muulle liikenteelle? Ei. Ei tulla paikalle. Ottakaa kuvia ja tehkää vahinkoilmoitus app:lla. Ei maksa käsittelykuluja, kuten konttorilla. Pakko sanoa, että vaikka onnettomuus oli vähintäänkin harmillinen, aika näppärä systeemi. Puhelinsovelluksella kysyttiin kaikki samat, mitä Suomessa muistan täytelleeni taannoin vakuutusyhtiön papereihin.

Ei, en ole vieläkään ajanut täällä autolla metriäkään. Luulen, että siipalla on taas yksi syy perustella, miksi minun on hyvä kulkea taksilla. Se tukee myös ko. ammattikuntaa. Kuluva turistikausi on kuulemma ollut poikkeuksellisen rauhallinen.


Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s