11.2.2017, Hexit-day 231.
Arki tai juhla, sponsori on täynnä virtaa kello 5.45. Onneksi on kuntosali, jonne hän jaksaa kävellä ja pääsee omin jaloin takaisin kotiin. Voin venyä vaakatasossa pidempään. Eikä alakertaan niin hirveää hinkua ole ennen auringonnousua. Sukat jalassa ehkä, muuten ei.
En tiedä johtuuko jynssätyistä ilmastointikanavista, kun toimenpiteen jälkeen lakkasivat sponsorin yöllinen yskä sekä lapsen jatkuva aivastelu ja niistäminen, vai mistä, mutta meille on muuttanut erinäinen määrä pikkueläimiä. Sisälle. Yhtenä päivänä liiskasin hämähäkin (ei ollut mustaleski) ja sponsori nuiji viisisenttisen torakan. Eilen illalla keittiössä bailasi gekko. Siippa levitteli käsiään, ja selitteli, ettei saanut gekkoa kiinni. En usko. Edellisenkin sai, mutta kauhean nalkutuksen saattelemana.
Tänään tulee kuluneeksi tasan puoli vuotta ja yksi päivä Dubain asukkaina.
Yllätyksenä on tullut vuotuinen 3-10%:n inflaatio, ja se, että talven selkä näyttää taittuvan jo nyt, eikä huhtikuussa. 28 astetta varjossa tuntuukin taas yllättävän hotilta, kun marraskuusta asti on selvinnyt vähemmällä hikoilulla.
Kaupunki on turistin unelmien täyttymys. On siistiä, aurinkoa, valkoisia hiekkarantoja, lämmintä, maailman luokan tapahtumua. Kaikki on suurta, kallista ja hienoa. Viikko nähtävyyksien kiertelyyn on vähän.
Täällä ei kuitenkaan tällä hetkellä mene kaikilla hyvin. Juopa superrikkaiden ja meidän muiden välillä on kasvanut entisestään. Moni on vaarassa jäädä jalkoihin. Viimeisen vuoden aikana useat firmat ovat heikentäneet työntekijöittensä vakuutusturvaa, tiputtaneet palkkoja tai viivästyttäneet niiden maksua ja kutistaneet lasten koulumaksuihin tarkoitettuja palkan osuuksia. Sähkö-ja vesitaksat ovat nousseet liki kolmanneksen. Tämä on ajanut monet perheet ahdinkoon, tai saanut hankkimaan luottokorttivelkoja. Velkojen kanssa ei maasta voi muuttaa. Konkurssi on rikos ja siitä saa vankeutta.
Huonoin tilanne on niillä, joiden perheen ainoa työssäkäyvä on irtisanottu. Lomautuksia ei täällä tietääkseni ole.
Lapsiperheiden ahdinko näkyy mm. erilaisissa sosiaalisen median palstoilla suorina avun- tai ruokarahan pyyntöinä.
Kuluvalla viikolla juttelin taksikuskin sekä käyntikorttifirman työntekijän kanssa. Molemmat miehet Kauko-Idästä. Taksikuski ei muistanut milloin on viimeksi saanut normaalin palkkansa. Kun tekee virheen, palkasta vähennetään sanktiomaksu, mies sanoi. Edellisestä kotikäynnistä oli liki kaksi vuotta. Ikävä vaimoa ja lapsia oli kova.
Printtimies sanoi olleensa maassa yhtä soittoa 3,5 vuotta. Työnantaja vaatii työskentelemään vielä 2017 vuoden loppuun, jotta työntekijänsä saa ehkä pitää seuraavan kerran lomaa.
Kuultuaan, että olen Suomesta, mies innostui. Oli suuri Suomi-rockin ja hevin ystävä. Top 3:ssa Nightwish, Sonata Arctica ja Hanoi Rocks. Muita en tuntenut. Hän oli pahoillaan, kun suomalaiset juovat niin paljon alkoholia, mutta haaveili vielä joskus pääsevänsä jouluksi Suomeen. Lupasin, että kerron joulupukille hänen toiveensa. Mies jäi hymyilemään tiskille ja antoi tulosteista vielä alennustakin.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 