29.3.2017. Hexit-päivä nro. 288.
Ensimmäinen täällä järjestettävistä ennakkoäänestyspäivistä. Huomenna menen minäkin.
Pääsin maakuntaretkelle eilen, kun sponsori lähti hoitamaan työkuvioitaan Abu Dhabin emiraatissa sijaitsevaan Al Ainiin. Tai hän pudotti minut kyydistä hortoilemaan kaupungille siksi aikaa, kun itse hoiteli velvoitteita.
Al Ain on sisämaassa, lähellä Omanin rajaa noin 130 kilometrin päästä ”meiltä”. Merenrannattomasta sijainnistaan huolimatta Al Ainin katuja ei korventanut tukala kuumuus ja sangen vihreääkin kylillä oli. Tai no, ”kylillä” asuu reipas 650 000 (2013) asukasta. Toki Dubaissakin on istutuksia kadun varsilla ja vähän joka puolella, mutta Al Ainin kaupunki oli eri tavalla vihreä. Tähän ”syynä” on Buraimin keidas, jonka alueelle kaupunki on rakentunut.
Alueella kerrotaan olleen asutusta jo 4000 vuoden ajan ja se on edelleen suosittu kotimaan matkailukohde.
Rakennukset olivat matalia, ei ehkä kaikkein vauraimmasta päästä (Huom, vertailukohteena on Dubai ja havainnot henk.koht.) , mutta yleisilme oli puutarhakaupunkimainen, siisti ja roskaton. Liikenneympyröissä ei oltu säästelty, sen sijaan katutöyssyihin, joita Dubaissa on senkin edestä, emme juuri jarrutelleet.
Emme suinkaan kierrelleet koko kaupunkia, mutta näkemämme perusteella myös muureja oli talojen ympärillä vähemmän.
Tykkäsin.
Abu Dhabin emiraatissa asuu, ja myös katukuvassa näkyi, paljon emiraatteja.
Olin pukeutunut asiallisesti, peittänyt olkapääni, mutta mekko oli vain polviin saakka. Kahden tunnin aikana näin lisäkseni vain kaksi muuta naisturistia, joiden polvet vilkkuivat. Ei sillä, että kukaan olisi tuijottanut halveksien, mutta näytin ehkä ”puolialastomalta” kaikkien abayaan (se kaapu nilkkoihin asti, natiiveilla lähes poikkeuksetta kokomusta) pukeutuneiden naisten keskellä. Dubaita runsaammin naisilla näkyi kasvoillaan myös niqab, se rautaiselta häkkyrältä näyttävä maski, mikä rajaa silmät ja peittää nenävarren.
Myös monet kauppojen myyjät olivat peittäneet hiuksensa hunnuin. Ja hei, kukaan ei kulkenut perässäni eikä tyrkyttänyt mitään, kuten Dubaissa, missä asiakaspalvelu on selvästi hanakampaa.
Ostinko mitään? En. Kiersin kaikki ne liikkeet, joihin sponsori ei suostu edes lompakko taskussa astumaan sisään, muiden muassa sisustustavara- ja käsilaukkuliikkeet.
Voi kullan kimalletta! Jos tässä pölyilmastostossa meidänkin kodissamme olisi kaikki muodin mukaisesti lasia, kristallia ja muuta korkeakiiltoista, saisi tähänkin tölliin paikata maidin.
Illemmalla teimme retken Al Ain Oasikseen. Aika magea fiilis sukeltaa noin 150 000 palmun metsään aivan kaupungin keskustassa. Pöllöjäkin alueella kertottiin olevan, mutta ainoatakaan ei nähty. Positiivista oli ehdottomasti se, ettei aluetta ollut lyöty täyteen tolppia kaiuttimineen, joista tulvii kovaäänistä musiikkia. Täällä on nimittäin käsittämätön tapa kammoksua puistoissa, tapahtumissa, nähtävyyskohteissa (luontokohteissakin) hiljaisuutta. Hyvä esimerkki musiikkisaasteesta on kymmenien tuhansien kukkien ja kasvien Miracle Gargen, jossa bingo-bongo musiikki raikui täysillä. Samettiruusut ja muu loisto olisivat päässeet ilman musiikkiakin oikeuksiinsa. Itse asiassa, hiljaisuus on täällä melko poikkeuksellista.
Tämä ei ole matkailublogi, mutta siitä huolimatta, että joku innostuisi lomailemaan Al Ainissa, ohessa listaus nähtävyyksistä.
http://www.planetware.com/united-arab-emirates/al-ain-uae-abu-alain.htm
Hannahoon - Matkalla jonnekin 