Omanin rajalla

7.4.2016, Hexit-day 297. Asteita varjossa 33 ja risat. Lämpenee. Ylihuomiselle on enteilty jopa 37:ää.

Terveiset Dibbasta, Omanin rajan tuntumasta, Fujairahin emiraatista. Tehtiin Omaninlahden rantaan pikkuvisiitti hääpäivän kunniaksi. Autolla pyyhkäistiin läpi hiekka- ja vuoristomaisemien liki 200 kilometriä per suunta. 

Tarkoittanee sitä, että menneiden parin viikon aikana, kun lapsi on syönyt Suomessa berliininmunkkeja ja muita Suomi-herkkuja (sallittakoon, sillä isovanhempien liha on heikko ja lapsi tietää sen), me olemme sponsorin kanssa tehneet läpileikkauksen kaikkiin seitsemään emiraattiin.

Olemme avartuneet.

Sen jälkeen, kun viikontakainen postaus (järjestyksessään jo toinen tai kolmas) Al Ainin (Abu Dhabissa) reissusta mystisesti deletoitui blogitekstien parvesta, mietin jo hetken luopuvani koko blogin kirjoittamisesta.

Mutta kirjoitan kumminkin.

Hymiö. 

Tehtiin retki keskellä viikkoa. On puolta edullisempaa kuin viikonloppuna, ja ennen kaikkea, majoituspalveluissa on myös väljempää. Onneksemme rantaresort oli joidenkin huoneiden osalta ylibuukattu. Tästä johtuen emme saaneet varaamaamme, vaan vähän paremman. 

Dibbassa oli siistiä, mutta aivan maan päällä olevaksi paratiisiksi emme sitä netin tavoin luonnehtisi. Ongelma lomakohteessa, kuten koko maassa on sama; eli kun portista astuu pihalle, kävely loppuu siihen. Pientareita eikä kevyn liikenteen väyliä ole, ajokaistat paikoin jopa kapeahkoja. Auto on ainoa tapa liikuttaa itseään lyhyitäkin matkoja ja skandinaavituristina lomalta toivoo mahdollisuutta liikuttaa raajojaan. 

Itse Dibba (jatkuu Omanin puolella) on etenkin sukeltajien suosiossa, ja kirkkaisiin vesiin tullaan ihmettelemään vedenalaista maailmaa kauempaakin.

Rannat olivat täynnä simpukan kuoria ja taskurapujakin onkaloissaan lymyili. Siinä näkemämme villi luonto. Paitsi että kaupunkia rajaavat vuorimaisemat olivat upeat. Kävimme kiipeämässä nyppylälle. Hiljaisuus oli hetkittäin jopa aavemainen. Vuorille järjestetään ohjattujakin patikointiretkiä, mutta vajaan parin vuorokauden irtiotto ei riittänyt moiseen. Emme myöskään ajelleet vesibanaanilla, polkuveneellä, emmekä sup-lautailleet. Me vain olla möllötimme muiden yli 65-vuotiaiden turistipariskuntien tavoin.

Paitsi, että meidän punoitus ei ole mitään näihin ruttuisiin ja korpuksi päivettyneisiin laspalmasinkävijöihin verrattuna. 

Kotimatkalla koukkasimme myös Ras Al Khaimahin emiraatin kautta. Siellä oli jo enemmän turistimaisuutta, mutta resorttien ulkopuolelta voi olla vaikeaa löytää tekemistä, kokemista ja katseltavaa moneksi päiväksi. 

Advertisement