16.4.2017, Hexit-day vol. 306, blogipostaus nro. 131. Varjossa eilen 36, tämän päivän huippulukemia odotellen…
Miten pääsiäinen näkyy katukuvassa tavan aavikonlaidalla asujan silmiin? Muslimivaltiossa – ei niin juuri mitenkään. Paitsi kaupoissa on myynnissä jonkin verran pääsiäiskoristeita ja karamellihyllyjen päähän on kyhätty suklaaosastoja. Suklaapupuilla on kokoa enemmän kuin napurin kaksijalkaisella rescue-koiralla.
Lapsi on siirtynyt seuraamaan englannin kielisiä YouTube-kanavia. Hieman huolestuttaa, mitä törkyä hän niistä omaksuu. Kielitaito ei kuitenkaan ole vielä täydellinen – eikä kyllä ole tubettajillakaan. Viimeisin innostus on joen pohjissa sukeltava klippien kuvaaja, joka etsii ”aarteita” pinnan alta. Ei taida tubettaja tietää, miten suurta riemua tuhansien kilometrien päässä aiheuttaa hänen pohjamudista kaivamansa lompakko ja iPhone6.
Sponsori kertoi perjantaina iltahämärissä löytäneensä eteisen lattialta purkamattoman koulurepun. Herranterttu ei ilakoinut yhtään, vaikka koko aarteen sai pitää.
Eilen oli lauantai. Sitä ei vietetä sisällä luureja räpläten, ilmoitti sponsori heti aamiaisen jälkeen. Aikaa viisi minuuttia, nyt lähdetään Sharjahin villieläinpuistoon.
Ahaa… aurinkorasvaa ja vettä kassiin, ei siinä paljon muuta valmisteltu. Arabia’s Wildlife Centrelle ei nettisivuja löytynyt, mutta Google kertoi sen aukeavan aamulla kymmeneltä. Vaikka matkaa oli noin 70 kilometriä, olimme ekana portilla kello 9.58.
Kiinni.
Avataan vasta tunnin kuluttua. Lähdimme etsimään kameleita. Löytyi, tien toiselta puolelta. Siellä niitä kiipeili hiekkanyppylän rinteillä. Hiekkamäelle johti komea asfaltoitu tie ja huipulla tönötti valtava monumentti tekstillä ”Sharjah, Arabian kulttuuripääkaupunki 1998”. Siinä sitten ihmettelimme patsaan sijoituspaikkaa. Keskellä aavikkoa?? Missä kulttuuri?
Kamelit eivät osoittautuneet linssiluteiksi. Huudeltiin niille kyllä ja koitettiin kutsuakin lähemmäs, tuloksetta. Siippa sai kuvia vasta, kun valkokaapuiset isännät pöllähtivät paikalle Land Cruiserilla. Oli jännä katsoa, miten nämä lähestyivät vapaina olevia elukoita, koko ajan puhellen, mutta varsin eleettömästi kävellen. Kädet eivät heiluneet ja kamelilla oli ne mahdollisuus nähdä koko ajan. Ei sillä, että kamelin ja ihmisen kohtaamisia olisimme usein nähneet, mutta kaikesta näki, etteivät laitumella olleet ne yksilöt, joilla turisteja kuljetellaan.
On hyvin yleistä, että vapainakin ollessaan, kamelin etujalat on sidottu löysin köysin. Tämä mahdollistaa hyvin liikkumisen ja kävelyn, mutta estää juoksemisen.
Villieläinpuisto oli upea ilmestys. Ensinnäkin, alle 12-vuotiaat pääsivät alueelle ilmaiseksi, eikä aikuisiltakaan maksanut kuin 15 dirhamia/nuppi. Samalla rahalla olisi ollut pääsy Lasten farmille ja Kasvitieteelliseen museoon. Ei menty. Sen sijaan menimme villieläinpuistoon. Pettymys oli jäätävä, kun siipan kamera takavarikoitiin jo portilla.
Sisätiloista löytyi koko Arabian niemimaan eläimet puluja myöden. En tiennyt niin monta gerbiililajia olevankaan. Kaloja, käärmeitä, sammakoita, kovakuoriaisia, liskoja… Upein oli yöeläjien osasto, kun lämpölamppujen avulla etsimme pimeistä aitauksista aavikkokettuja, siilejä, hiiriä, villeinä aavikoilla eläviä kissoja, lepakoita…
Ja jerbo!! Nähtiin livenä oikea jerbo!! Sellainen rotan, jäniksen ja kengurun risteytys!!
Keskuksen ravintola oli lasiseinäinen ja ruokapöydistä avautui näkymät aavikolle rakennettuun valtavaan ulkoilma-aitaukseen, jossa käyskentelivät erilaiset sarvipäät, pienet kahlaajat ja flamingot. Olipa porukassa pari strutsiakin.
Villieläinpuiston anti oli parempi kuin BBC:n Sir. Attenboroughin luontodokkarit konsanaan.
Luulimme kierroksen olevan loppu, vaan vielä pääsimme katsomaan lasin takaa leopardeja, apinoita, hyeenia, gepardeja (ei nähty) ja aavikon susia. Niillä oli kuuma. Apinatkin niin ryytyneitä, että epäilimme niiden olevan täytettyjä.
Pohdimme, kuinka paljon tässä maassa oikeasti on nähtävyyksiä, joita ei vain löydä, kun ei osaa netistä pelkkien aukioloaikojen perusteella etsiä. Aina tienvarsikyltitkään eivät ole englanniksi.
Täällä on meneillään kirppissesonki, kun väki lähtee maasta. Ilmeisesti heitä on enemmän kuin tulijoita. Tuttava kertoi ystävästään, joka oli vuosi sitten etsinyt itselleen tietynlaista autoa käytettynä. Netistä oli löytynyt kymmenkunta. Nyt, tasan vuotta myöhemmin vastaavia oli kaupan 180.
Tämä, kysyntä vs. tarjonta, on hyvä lähtökohta, kun ensi viikolla pitäisi veivata uudelleen vuokranantajan kanssa. Sponsorin hommia. Lienee kuitenkin syytä nostaa verensokerit lounastamalla ennen (!!!) palaveria…
Hannahoon - Matkalla jonnekin 