2.6.2017, Hexit-day 353, 7. päivä ramadania.
Männä viikolla siippa vei meidät syömään iftaria, sitä auringonlaskun jälkeen tarjottavaa illallista, jonka nauttimiseen paastoavat muslimitkin voivat osallistua.
Valinta osui Barsha Heights-kaupunginosassa (aik. Tecom) sijaitsevan hotelliin, missä tarjoiltiin holiton buffet-illallinen kera live-musiikin. Toki Dubaista löytyy ravintoloita, jossa illallistaminen on mahdollista myös ramadanin aikana terästyksen kera, mutta hintataso on toista.
Alle sadalla dirhamilla (n. 25 euroa) syö jo hyvän iftarin, tämä kattaus oli hieman yli sata dirhamia per aikuinen.
Pöytä oli varattu kuudelle, sillä illallistimme yhdessä sponsorin työtoverin ja tämän perheen kanssa. Olimme pöydässä hieman ennen iltaseitsemää. Ravintolasalissa oli iso tv-ruutu, josta seurasimme suoraa lähetystä Burj Kalifan läheisyydessä sijaitsevilta suihkulähteiltä, missä ammuttiin tykillä sekunnilleen 19:06 (keskiviikon tarkka aika). Tämän jälkeen kaiuttimista tuli arabiankielinen laulu, jossa auringon kerrottiin laskeneen ja ruokailun olevan sallittua. Kävimme herkkujen kimppuun.
Oi, mitkä pidot! En muista vähään aikaan olleeni noin runsaassa illallispöydässä. Tarjolla oli käytännössä kaikkea lampaan aivoista suklaakakkuihin.
Ei mikään ihme, että tilastojen valossa monet paastoajat lihoavat pyhän kuukauden aikana. Seuraava isompi tankkaus on ennen auringonnousua, neljän jälkeen. Tätä ateriointia kutsutaan ’suhur’ksi tai ’suhoor’ksi. Kirjoitusasut vaihtelevat täällä valtavasti.
Ravintoloiden ja hotellien lisäksi ramadanin ajan pääruokailujen aikana murkinaa on tarjolla taivasalla ja muun muassa moskeijoiden pihaan pystytetyissä teltoissa. Näissä ruokailut tapahtuvat lähinnä maahan levitetyillä matoilla.
Ilmaisruokailut ovat tarkoitettu lähinnä vähäosaisille. Islaminuskoisille almujen ja muun aineellisen hyvän antaminen juuri ramadanin aikana on hyvin tärkeää.
Meidänkin naapurikadulla on eräässä autotallissa jääkaappi, jota kuka tahansa voi käydä täyttämässä. Kaappien sisältö on ennen kaikkea juomaa ja hedelmiä, joita tarvitsijat voivat hakea itselleen. Meidän lokaatiolla tämä tarkoittanee ensisijaisesti alueella työskenteleviä puutarhureita ja puhtaanapidon henkilökuntaa.
Eräs rouva, jonka autokatoksessa on myös tällainen ramadan-jääkaappi, kertoi, että yksin banaanien menekki on noin 30 kiloa vuorokaudessa, vettä ja labania (juotavaa jugurttia) menee kymmeniä litroja.
Tämä on herrantertun ja allekirjoittaneen tokavika viikoloppu Dubain-kodissa. Lähtö lähenee, joskin myös paluu. Milloin me tulemme takaisin, en tarkalleen tiedä. Varmaa on vain, että herrantertun uusi koululukuvuosi alkaa täällä 5. syyskuuta ja että yllärivauvan myötä paluu työpaikalleni, minulle niin varsin rakkaan työn ääreen viivästyy. Virkavapauteni piti päättyä heinäkuun lopussa. Voisi siis jopa kuvitella, että vauva on tehty tilaustyönä ja ajoitettu samoille päivämäärille.
Kerron salaisuuden: ei ole. Hän päätti tulla.
Se on hyvä se. Olisin muuten tehnyt valituksen. Lähilammissa asuu nimittäin niin paljon haikaroita, ettei olla vältytty niiden näkemiseltä. Olisi perin julmaa osoittaa todeksi, että suomalaisia on viilattu iirikseen vuosisatoja syöttämällä satuja haikaroiden kuljetuspalveluista.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 