Säväreitä sähköpaimenesta

23.6.2017, Hexit-päivä 374, ramadanin 28. Kohta loppuu. 

Paitsi Qatarin saarto. Uutisten mukaan (Suomen tv) saudit liittolaisineen vaativat nyt mm. qatarilaisen uutistoimiston sulkemista kokonaan. Qatarissa puolestaan asia nähdään niin, että tällä vaateella koitetaan lakkauttaa sananvapaus koko Lähi-Idän alueella. 

Tänään aamulla yhdeksältä Suomessa lämpöasteita oli saman (9) verran. Torikauppiaiden mittarissa viisi vähemmän kukonlaulun aikaan.

Lämpenee, lämpenee… 

Hain lapsen eilen seikkailuleiriltään. Käsittämätöntä, mutta sateet ovat ilmeisesti kiertäneet koko campin, sillä vettä ei kuulemma tullut ”melkein yhtään”.

4H-väki ja maatila, jossa leiri järjestettiin, eivät olleet asialla ensimmäistä kertaa. Telttarykelmien yli oli viritetty jättimäinen pressu, mistä johtuen sääolosuhteet olivat sen suojissa kuin tropiikissa. Hyvä se, mittari kun näytti noin kymmentä astetta.

Kersa oli haltioissaan. Sen lisäksi, että poikasakilla oli painettu värikuulasodan merkeissä pitkin tanhuvia ja hankittu miehekkäitä mustelmia, porukassa oli muun muassa otettu säväyksiä sähköpaimenesta. Lammasaitaa kovempi tälli oli saatu lehmälaitumen sähköpaimenesta. 10,5-vuotiaalle tämä(kin) oli elämys. Pissasiko sähköaitaan? Ei kuulemma.

Erityisen tyytyväinen olin kahdesta asiasta: leiriläisten puhelimen käyttö oli kielletty koko leirin ajan ja että herranterttu oli iloinen tutustuessaan uusiin, jopa yläkouluikäisiin poikiin. ”Vähän pelättiin, että saadaan turpaan, kun olivat niin isoja”, kersa muotoili. ”Joo”, säesti samankokoinen toverinsa. Miksi te niin luulitte, siihen kumpikaan ei osannut vastata.

Eilinen oli hiukan mollivoittoinen. Minä sain pyyhkeitä pyllyllään olevista ruokasyklistä ja sokerittomuudesta lipsumisesta pullahiirten kokoontumisajoissa (lue= diabeteshoitajalta) ja siipan oli katketa suoni päästä. Vuokranantajan edustaja nimittäin vaivautui suuressa armossaan viestittämään sähköpostilla, että ovat päättäneet olla korottamatta vuokraa ensi vuodelta ja maalauttavat olohuoneen vain osittain maalatun katon.

Mitä?

Miten ne 17 muuta kohtaa vikalistassa? Rikkinäiset vesivaraajat, sähkötyöt, lukot..? Siippa hermostui. Oikein todella lujaa. Isosti. Olen nähnyt, miten se tapahtuu. Kannattaa pysyä kaukana. Vuokranantajan edustajan onneksi hänen ja aviomieheni välissä oli bittiavaruus ja puhelinlinja.

Pyttymäisintä tässä lienee se, että uusi koti pitäisi löytää oitis ja muutto jäisi taas ja ainoastaan sponsorin riesaksi. Jo neljäs muutto vuoden sisään. Se alkaa olla jo liikaa, jopa vaihtelunhaluisille ihmisille. Nykyisen kotimme sijainti on jees. Jos kaikkia asumiseen vaikuttavia puutteita ei lasketa, muuta huomautettavaa ei sponsorikaan löytänyt, paitsi brassinaapurin talliin ilmestyneen uuden auton. Parhaat päivänsä nähnyt Pajero on vaihtunut Jaguaariin, toinen seinänaapuri kenkii silloin tällöin katokseensa Mc Larenin. 

Kyllä sapettaa.

Entisen kotipaikkakunnan perjantainen juhannustori oli täynnä tuttuja ja mökkiläisiä. Pari julkimoakin näimme. Lapsi sen sijaan juoksi pitkin kirkonkylää kaverinsa kanssa Pokémoneja jahdaten. Tunnissa laskuriin kertyi 6,4 kilometriä.

Ehtoolla vaelsimme kersan kanssa vielä liki kolme kilometriä autiota kylänraittia. 

Juhannus tämäkin. Ei Dubaissa sijaitseva siippakaan muistanut, että olisi koskaan aiemmin ollut aattoiltana kaksissa kekkereissä, ensimmäisessä voileipä-, toisessa mutakakulla.

Advertisement