Vastarannan kiiski

12.8.2017, Hexit-päivä nro 424. Yhä Suomessa, yhä odotetaan. 

Herrantertun parin vuoden harras odotus sentään palkittiin tänään, kun pääsi hartaasti toivomaansa Tubecon-tapahtumaan. Lähtivät sponsorin kanssa hyvissä ajoin matkaan. Ehkä 10 000 muutakin oli ajoissa paikalla, sillä itse sisäänpääsy kesti jo tunnin verran. 

Apteekista hakivat korvatulppia ja flunssaiselle siipalle särky- ja kuumelääkettä. Suurta tapahtumaa varten oli ennakkoon ostettu Tubecon-T-paita. Lapselle. Matkalla kävivät vielä valitsemassa vihon nimikirjoituksia varten. 

Tapahtuman järjestäjät olivat viisaudessaan perustaneet tapahtumapaikalle aikuisparkin. Siellä siippakin kävi välillä vetämässä henkeä. Hyvä niin. Ensi viikolla alkanee parin vuoden krooninen univaje.

Viime viikko on ollut jännä. Perjantaina otettiin lapsivesipunktio. Piikki oli ehkä sukkapuikon kokoa. En tosin pystynyt katsomaan toimenpidettä, mutta aviomies katsoi. Ensitöikseen hän lohdutti, ettei kannata pelätä. Pisteleväthän narkkaritkin itseään piikein vapaaehtoisesti päivittäin ja että toiset harrastavat tatuointeja, eikä missään tunnu. Käskin harjoitella paremmat repliikit H-hetkeä varten. Voi tulla selfie-kepistä osumia. 

Kumpaakaan edellä mainittua vapaaehtoisesti tehtävää piikittelyä en ymmärrä. Pelkkä ajatus pelotti allekirjoittanutta niin sairaasti. Osuuko piikki vauvaan vai ei? 

Ei osunut. Lääkäri oli ammattilainen. Hän tiesi, mistä piikki pitää vatsan läpi tunkea, ilman, että se lävistää istukkaa, napanuoraa tai vauvaa. Vauva sen sijaan ei ollut pätkääkään yhteistyökykyinen. Vastarannan kiiski, totesi hoitaja. Kun piikki tökättiin ihoon, ipana tunki samaan kohtaan jostain päänsä, tai venytti jonkun raajoistaan eteen. Taas uusi yritys. 

Vauvan keuhkot osoittautuivat lapsivedestä tehdyssä testissä riittävän kehittyneiksi. Jos hän ei itse tajua viikonlopun aikana syntyä, niin sitten avustetusti tiistaina. Vähän jännittää. Minua. Aviomies on ihan lungi. Hankki varoiksi kirjankin, jos sairaalassa aika kävisi pitkäksi. Juicen Risainen elämä. On kuulemma hyvä. Reipas 10 vuotta sitten lueskelin sairaalassa Mattiesko Hytösen ”Rinnanympärys 106” -elämänkerran. Suosittelen, kelpo kamaa sekin.

Puolilta päivin sain kuvaviestejä Hartwall Areenalta. Sisäänpyrkivien jono ylettyi kirjaimellisesti Pasilan asemalaiturille asti, eikä sekään riittänyt.

Oh dear. Eikä edes ämpäreitä jaossa.  

Voimia, aikuiset!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s