Ruisleivällä treffeille

22.10.2017, Hexit-päivä 495.

Tätä tekstiä aloitellessani alakerrassa pörisee imuri. Letkun varressa on filippiiniläisrouva, joka on käynyt tekemässä meillä viikkosiivouksen muutamia kertoja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen läsnä. Enkä tiedä, mihin liukenisin.

Expatin tai ulkomailla asuneen korvaan tämä tällainen saattaa tuntua oudolta, mutta tilanne pistää tavan keskiluokkaisen ja -tuloisen suomalaisen hämilleen. Sama, totesi sponsori, vaikka on kiertänyt maailmalla kohta parikymmentä vuotta, asunut hotelleissa. Meidän on vaikea suhtautua siihen, että kodissa pyörii maksusta vieras, vaikkakin vain muutaman tunnin, ja esimerkiksi tietää, kuinka käsittämätön romuvuori yöpöytäni on.

Siivousjeesi on tullut tarpeeseen. On yhä öitä, että The Vauva herää syömään tunnin välein. Se näkyy ilmeisesti naamasta, sillä aviomies erehtyi kysymään olenko aloittanut jo halloweenin vieton. 

Olen kotitalousvähennyksen turvin kämppäni Suomessakin muutamia kertoja siivotuttanut ja ikkunat pesettänyt. Asia on eri, en ole ollut itse paikalla. Katsomassa, kun joku pesee wessaani tai viikkaa alusvaatteet, jotka sitten itse ruttaan kaapin perälle. 

Hän kävelee kuin intiaani. Ei näy, ei kuulu. Yht’äkkiä hän on oviaukossa ja kysyy voiko siirtyä yläkertaan. Joo. Vaihdamme kerroksia läpystä. 

Lapsen koulu järjestää ikäryhmälle viikonlopun aktiviteettileirin Al Ainiin (Abu Dhabin emiraatti). On vaikka mitä melomisesta seinäkiipeilyyn. Viime vuonna vastaava kustansi noin 150 euroa. Inflaatio on ollut melkoinen, sillä nyt hintalappu on 400. Ilmoittautumis- ja sopimuslomakekin Amerikan malliin eli aanelonen kahta puolen. Viikko aikaa pohtia ymmärrämmekö ehdot tai ymmärtääkö siipan kukkaro.

Koululla oli viime viikolla päivä, jolloin lapset voivat esitellä vanhemmilleen tekemiään PowerPoint-esityksiä omasta kotimaastaan. Tarjoiluakin piti olla. Tuttava kaiveli pakastimestaan juureen tekemiään ruisleipiä, jotka herranterttu sitten vei koululle. Päälle ei ollut edes voita kuljetusongelmien vuoksi. Ruisleivät eivät olleet yleisömenestys, mutta ne, keiden suuhun maku sopi, tykästyivät senkin edestä.

Kotiin kersa tuli kirkkain silmin, eräs japanilaisrouva oli antanut numeronsa Suomi-esityksen päätteeksi.

En oikein osaa kuvailla miten iso asia tämä on. Penska on käynyt koulua yli vuoden ystävystymättä kenenkään luokka- tai koulutoverinsa kanssa. Hän ei ole halunnut kutsua meille ketään eikä häntäkään ole kertaa enempää kutsuttu. Täällä asuvat suomalaislapset ovat oma lukunsa. 

Mitä teki lapsi? Kirjoitti itse luokkatoverinsa äidille tekstarin ja pyysi poikaa meille kylään. 

Suuri päivä oli eilen. Japanilaispoika viihtyi meillä neljä tuntia ja illan päätteeksi sovimme uudet treffit pojille. Meidät herranterttu löi ällikällä. Hän puhua pulputti englanniksi taukoamatta, hyvä että toveri sai sanaa väliin. 

Ja mistä kaikki sai alkunsa? Ruisleivästä. Lupasin jobata pussillisen heti alkavalla viikolla. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s