Vapaaehtoishommia

22.4.2018, Hexittiä 676 vuorokautta.

En tiedä mikä blogiini on (taas?) Iskenyt, mutta ainakaan postaukset eivät ole julkaistuneet. Viimeksi yritin julkaista uudesta vapaaehtoistyöhön kohdistuneesta laista, mikä hyväksyttiin huhtikuun alussa. Absoluttisessa monarkiassa ei ole siirtymäaikoja, joten laki astui voimaan oitis.

Vastaisuudessa kaikkien vapaaehtoistoimijoiden, olivatpa he sitten esimerkiksi vanhempia lastensa koulunjälkeisaktiviteeteissa tai kissakoirapelastajia, tulee rekisteröityä, osoittaa nuhteettomuutensa, hankkia toiminnalleen vaadittavat luvat sekä mm. vastuuvakuutukset vanhingon tai kulkutautien varalle.

Rekisteröityminen edellyttää selvityksen omasta sidonnaisuudestaan porukkaan, sekä yhtä ja toista todistusta ja viranomaisleimaa. Rekisteröimättömien toimijoiden ei ole myöskään mahdollista vuokrata tilaa toiminnalleen.

Ilman rekisteröitymistä kaikenlainen viestintä netissä, somessa tai jopa pikaviestein on kiellettyä. Myös varainkeruu ja mainostaminen ilman ao. lupia on kriminalisoitu. Pahimmassa tapauksessa palkkana on vuosi linnaa.

Uuden lain on tarkoitus lisätä vapaaehtoistyötä. Osittain kolmannen sektorin varassa toimivan Suomen kansalaisen näkökulmasta prosessi vaikuttaa työläältä ja kalliilta eikä mitenkään kannusta.

Ketkä tekevät tässä maassa vapaaehtoistyötä? Pääsääntöisesti ne, jotka eivät ole ansiotyössä. Ne, jotka eivät palkkaduunaa 5-7 päivää viikossa. Aikaansa antavat kotiäidit, sponsoroitavat puolisot, jotka rikastuttavat elämäänsä olemalla aktiivisesti mukana joko lasten(sa) elämässä tai eläinsuojelutyössä.

Miksi kirjoitan tästä? Koska parhaillaan pohdin, onko oma panokseni jonkun muun iloksi niin tarpeellinen, että käynnistän kohdaltani prosessin. Varoittavaksi esimerkiksi muuttuminen ei sekään tunnu mielekkäältä.

Kolmas vuotemme Dubaissa on aluillaan. Muutaman kuukauden kuluttua. Vuokrasopimus on uusittu ja lapsen koulumaksuennakko maksettu. Sekin hoitui lopulta, kun sponsori kävi muutaman kerran koulun toimistossa ja soitteli perään. Kävi näet niin, että sekki ei lopultakaan kelvannut. Syyksi paljastui siipan tuhnuinen kuulakärkikynä. Sponsori erehtyi vahvistamaan yhtä viivaa ja sekki hylättiin. Sir, näitä käsialahylkäyksiä on paljon, hymyili kasööri maksuluukulla. Häntä ei vaivannut ajatus, että aviomies notkui kalju kiiltäen tiskillä ties kuinka monetta kertaa saman asian takia.

Kevät on tärkeää aikaa, sillä herranterttu väkertää alakoulun päättötyötään ilmaston lämpenemisestä. Minä lämpenen joka kerta siinä määrin, että ryhmätyössä avustaminen on ulkoistettu perheen putkiaivo-osastolle. Tämän tästä sponsori muistuttaa, että kyseessä ei ole minun artikkelini ja ideariiheni. Lopullisen sineetin avustustyöni sai, kun sponsori kuuli etten tiedä ilman (?) kemiallista lyhennettä.

The Vauva täytti juuri kahdeksan kuukautta ja meno muistuttaa kaikin tavoin humalaista lipizzanhevosta. Kuluvalla viikolla hän muun muassa seisoi sitterissään ja tuli pidätetyksi kesken karkumatkansa. Hänet paikannettiin karjumasta kolmannelta rapulta matkallaan yläkertaan. The Vauva on myös älynnyt, että pistorasioissa on kolo kolmelle sormelle. Ja että sähköjohdot maistuvat mukavilta, ja että vessaharjojen piikit kutittavat kivasti ikeniä, ja että jopa telkkari liikkuu, kun oikeasta narusta vetää, ja että lattiakaivojen kannet viilentävät aromikkaasti kieltä, ja että äiti ei ole tarpeeksi vikkelä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s