21.9.2018, Hexit-päivä 810.
Kesän aikana talomme alakerran valtasi miljoonien yksilöiden infernaalinen muurahaisyhdyskunta. Luulin riesaa pieneksi, ja että se katoaisi viimeistään säiden lauhduttua. Mitään ei ole tapahtunut, paitsi lisääntymistä. Muurahaiset ovat läpikuultavia ja niin pieniä, ettei niitä juuri näe. Ei, ennen kuin katsahdat kukkapurkkiin, hedelmäkoriin, astianpesukoneeseen (party!!!), otat ruuat esille tai kaadat mehua niin, että loiskuu. Mailerit ovat paikalla alta aikayksikön. Lattialaattojen saumat ovat kuin palon jälkeisen Turun kartta. Pikkuötököillä on viivasuorat kulkureitit.
Tässä taannoin sponsori epäili saaneensa jonkun neurologisen kohtauksen silmäänsä, kunnes tajusi, että silmälasiensa linssillä poukkoili murkku-pari.
Emme ole onnistuneet selvittämään, missä nämä pitävät majapaikkaansa, tai mistä niiden varsinainen reitti kulkee.
Tannoin luin lehtiartikkelin, jonka mukaan täkäläisistä tuholaistorjuntaa tekevistä yrityksistä moni kärähti tarkastuksissa. Heillä oli käytössään sellaisia ympäristömyrkkyjä, joita edes paikallinen lainsäädäntö ei hyväksynyt ihmisasumuksissa käytettäviksi.
Olemme siis myrkyttäneet säännöllisesti itse. Ongelmaksi on osoittautunut The Vauva, jonka vuoksi mitään hyppysiin tarttuvaa tahnaa, syöttiä tai ansaa ei tohdi nurkkiin asennella.
Sohvan taakse on muuttanut gekko. Kodinhoitohuoneessa asuu toinen, pienempi. Gekot joutaisivat ulos, mutta olen antanut niille armoa murkkujen takia.
Kaveriksi en ole gekkojen kanssa ryhtynyt. Eilen yritin katsoa leffaa illalla. Gekko-iso kurkki tämän tästä käsinojan takaa. Piti tasaisin väliajoin kumauttaa salibandymailalla seinää, jotta tajusi pysyä piilossaan.
En tiedä kumpi hirvitti enemmän, lisko vai leffan tauoilla näytetyt mainokset esitettävistä leffoista ja sarjoista. Jo ennen yhdeksää lensivät veri ja suolen pätkät siihen malliin, että piti katsella viirivehkaa intensiivisemmin.
Onni oli, että saudikanava näytti tänään aamulla saman 1990-luvulla kuvatun romanttisen b-luokan draamakomedian uusintana, sillä keskenhän se jäi. Paitsi että kaikki romantiikka oli leikattu pois. Taidettiin siinä kerran kaulailla, korismatsissa. Sen sijaan samat verta tihkuvaa kauhua sisältävät k45-mainokset pyörivät ruudulla. En olekaan ennen lounsaikaan katsonut, kun joku lyö vasaralla naulan elävän ihmisen pään läpi. Vauva ei onneksi vielä tajua, teini ei ollut paikalla.
Sama politiikka on elokuvateattereilla. Lasten piirretyillä on ikärajat, mainoksilla ja äänillä ei.
Tämä tiedoksi, jos herkän lapsen kanssa leffaan mielii.
Ps. Ja mitä tulee kuulonsuojaamiseen, tulpat käsilaukussa voi pelastaa monelta meluisalta ylläriltä. Meteliä kun peitetään musiikilla tai lisäämällä meteliä, jopa ruokaravintolassa.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 