5.12.2018, Hexittiä 886 vuorokautta.
Meidän pihalla tönötti eilen kaksi polyrottinkista puutarharyhmää. Ensimmäinen jättisohva hankittiin tänne muutettaessa käytettynä ajatuksella, että tyynyt uusitaan. Toinen tuli aamulla rekalla kaupasta, kun sponsori hermostui kaksi ja puoli vuotta kestäneeseen suunnitteluun(i) ryhtyä teettämään uusia päällisiä.
Mutta illalla tuli pariskunta Kauko-Aasiasta kahdella Pajerolla ja lastasi vanhan sohvaryhmän mukaansa. Käytiin levolle.
Melkein sama aika kuin sohvatyynyn uusimisia on valmisteltu, on kulunut tämän blogin alkusoitoista. 886 päivää sitten oli juhannusviikko ja me tulimme tänne etsimään meille asuntoa. Aloitin Hexit-tilityksen verkossa. Oli infernaalisen kuuma ja kiir(e/as)tuli persauksissa. Otettiin takapihapalmullinen kämppä, jonka omistajan edustaja pyysi vielä voitelurahaa useamman sataa euroa.
Tänään aamulla WordPress kertoo, että blogissa on tehty 100 005 sivulatausta. Se on ihan hirveä määrä klikkauksia kuvattomasta blogista. Kiva, kun olette lukeneet.
Blogissa on julkaistu 226 postausta, pari on kadonnut ilm. sisältäessään sellaisia sanoja tai nimiä, joiden käyttö ei ole ”ok”, pari olen poistanut itse.
Kaikkein aikojen luetuin postaus oli ”Yllärivauva”. Käytännössä koko elämä muuttui ja blogikin on valahtanut eri raiteille; syödään vessaharjoja ja kuljetaan ruuat rinnuksilla, sitä rataa.
Tänne muutto oli yhtä säätöä, veivausta paperiasioiden ja asunnon kanssa, opettelua maan tavoille.
Hiukan kontrollifriikki sponsori, joka hoiti kaiken muutosta alkaen, on opetellut jonottamista, odottamista ja käyttämään sinisiä silmiään hyväksi. Koulupaikan saamista vauhditettiin kukittamalla toimiston väkeä.
Kohdalle on sattunut pienempiä ja valtaisa vesivahinko (250 000 litraa talon alle), hyvä ja huonompi vuokrakoti, pari peräänajoa, muurahaisongelma, raskaus ilman vakuutuksia, pakistanilainen muuttoryhmä, joka uhkasi purkaa muuttokuormamme ostarin pihaan, useampi setti putki-, kaasu- ja sähkömiehiä, jotka ovat saapuneet korjaamaan jesarin kanssa.
Sponsori on lyönyt ahterinsa penkkiin odotushuoneissa ja kieltäytynyt lähtemästä ennen kuin asiansa on hoidettu. Eräässäkin puulaakissa sammuttivat jo illalla valot, mutta aviomies jäpitti sitkeästi käytävällä, pelasi Candy Crashia ja silmäili vartijaa. Sai lopulta shekkinsä, mikä hänelle oli luvattu ja lähti kotiin ilman virkavallan väliintuloa.
On kaivattu kovasti Suomeen, ihmisiä ja asioita siellä. Vaikeinta on ollut teinihköllä. Yhä. Jokaisen Suomessa käynnin jälkeen hän on hyvin murheellinen pitkän aikaa. Onneksi ne, joiden kanssa hän on täällä ystävystynyt, eivät ole muuttaneet.
Pojalle ei yhteydenpito ole helppoa, vaikka kädessä kasvaa puhelin.
On tapahtunut myös paljon sellaista, josta en voi kirjoittaa. Lupasin nimittäin sponsorille, etten hanki itseäni telkien taa.
Kauanko me täällä olemme, moni on kysynyt. Tämän hetkisen tiedon mukaan ensi kesänä alkaisi Lähi-Idän optiovuosi, jos maailma on mallillaan.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 