21.12.2018, Hexittiä takana 902 päivää.
Pakastimessa on yksi klöntti Ikeasta ostettua piparitaikinaa, kaapissa valmiin piparitalon kappaleet, tuubi sokerikuorrutetta, tölkki Suomesta tuotua glögiä sekä sinappia niin paljon, että siinä yksi kinkku saadaan kieriteltyä.
Possua. Noudettiin tänään lihakaupasta. Nyt nasu likoo ämpärissä jäissä ylimääräisistä suoloista. Huomenna haetaan tilatut loorat ja karjalanpiirakat.
Oma lukunsa oli paistomittari, jota siippaa metsästi ympäri Dubaita. Ensimmäinen kelvollinen oli Weber. Mittarissa oli bluetooth-yhteys. Kinkun sielunelämästä olisi vajaalla 150 eurolla saanut interaktiivista dataa suoraan kännykkään. Aviomiehestä mittari ei saa maksaa enempää kuin kinkku, ja tyytyi perinteiseen, n. 12 euron malliin.
Joulu on melkein ovella.
Kolme vuotta paketissa odottaneet jouluvalot pääsivät tänä vuonna oikeasti ulos, sillä heikkona hetkenään sponsori kysyi, hankitaanko me kuusi. Ihan semmonen pieni ja muovinen.
Epäilen vahvasti, että moiseen hölläilyyn on syynä Liverpoolin menestyksekäs palloilukausi.
Tai sitten vanha kapinallinen (joulu on turhaa hössötystä, paitsi kinkku) on antanut periksi.
Ei ole enää jäljellä (kapinallisesta) kuin vanhat farkkuliivit, rikkinäisiä bändipaitoja ja kiljunhuuruiset muistot.
Näillä saatesanoilla hän ajoi lähimmän ostarin Daisoon (japanilaisten tiimari) lastasi kärryyn liki kaksimetrisen kuusen jalkoineen, pari settiä joulupalloja lapsen revittäväksi, tonttuhattuja sekä peltisen lyhdyn.
Palloista liki puolet on jo niin rikki, etteivät ripustimet pysy kiinni. Loput killuvat latvaosassa. Aika aneeminen ilmestys, viestitti katseellaan bhutanilainen viikkosiivooja. On tottunut näkemään niitä amerikkalaisvaikutteisia.
Teinihkö on Suomessa, joten ei osallistu näihin kinkereihin. Tosin en usko, että pallojen mäiskiminen seinille on enää joulun top 5:ssa.
Niin syvällä joulu ei istu, että aviomies pystyisi menemään Dubain ostareiden kaaokseen. Sen sijaan hän ehdotti, että pakolliset hankinnat tehtäisiin Ajmanissa, naapuriemiraatissa. Ei ihan naapurissakan, sillä välissä on Sharjah. Melkein sama, kun ajettaisiin siis Helsingistä Saloon ostelemaan.
Sinne siis mentiin ja kuunneltiin kaksi levyllistä joululauluja. Koko matkan. Ei kovin lujalla, mutta kumminkin.
Jouluostosreissu kesti matkoineen melkein neljä tuntia.
Eikä siinäkään vielä kaikki. Sponsoria ei ahdistanut yhtään, vaikka joutui levittelemään lompsaansa vähän siellä ja täällä. Tosin mitään kallista ei hankittu, lapsille vain.
Illalla paistelin saudiarabialaisesta voitaikinasta torttuja, johon löytyi luomuluumuhilloa organic-osastolta. Perinteiseen Sunnuntai-voitaikinaan erona lienee, että tässä voitaikinassa voin osuus oli 165%.
Hyviä tuli, loput sponsori vei työpaikalle.
Päätettiin, että stressiä ei oteta. Enää ei ole pesemättä kuin alakerran ikkunat ja jääkaappi, esivalmistelematta kaikki jouluruuat, piparit leipomatta ja piparitalo kasaamatta sekä keittiön kaapit järjestelemättä.
Tule joulu kultainen.
Semisti jännittää, tuoko pukki toivomani jumppapallon.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 