Sotaa somessa ja somesta

27.2.2019, Hexit-päivä nro. 970.

Teini vinkuu uusia laitteita; puhelinta suuremmalla muistilla ja paremmalla kameralla, mäkin läppäriä aipädin tilalle. Nalkutamme, että niillä nykyisilläkin pitäisi pystyä vastaamaan, kun joku ottaa yhteyttä. Vaikka laite kourassa kasvaisi jo naavaa, siihen tulleet viestit saattavat odottaa viikon, ennen kuin ne tulee luettua. Ja jos asia on mennyt nk. vanhaksi, jätetään vastaamatta.

Alkuviikosta hirtti kiinni. Kotona kuumeilevalle teinille soitettiin tunnin aikana 13 kertaa, lähetettiin sähköposti, kolme tekstaria ja useita whatsappeja. Hän ei huomannut/kuullut niiden saapumista, koska hän pelasi konsolilla.

Otettiin vuorokaudeksi kaikki laitteet takavarikkoon.

Herranterttu vaikersi, aneli, vetosi vanhempiensa laitteiden käyttöön ja siihen, että lukee kirjoja sähköisenä. Selvisi hädin tuskin seuravaan vuorokauteen. Tai ei siihenkään. Yöllä taisi jo näpytellä laitettaan.

Tällä hetkellä täkäläinen some pullistelee. Kahakointi on sanallista ja foorumista riippuen melko rajua. Pakistanin ja Intian alati kovenevat aseelliset hyökkäykset jakavat mielipiteitä. Uutisoinnin sisällöstä tai kommentoijan kansalaisuudesta riippuen ”uutinen on feikki” tai tappioita kärsineelle toivotaan voimia kostoon, varoitellaan toista ”ärsyttämästä” toista. Osa keskustelijoista lisää valokuvia ”todisteeksi”. Milloin niissä palaa jotain, kuulustellaan sidottusilmäistä verinaamaista ”sotavankia”.

Loka lentää. Kivetkin varmaan, jos se olis mahdollista somessa.

En ole koskaan ollut sotaa käyvässä maassa, mutta nyt tuntuu vähän siltä. Uae:n hieman alle 10 miljoonasta liki joka kolmas on intialainen (28%). Pakistanilaisten osuus on n. 1,2 miljoonaa, mikä on n. 13% väestöstä. Vasta kolmanneksi suurin osuus on natiiveilla, n. 11 prosenttiyksikköä.

Taksikuskit ovat usein pakistanilaisia. Monille intialaisille on vaikeaa tästä syystä kulkea taksilla, eräs safööri avautui. Kuulosti loogiselta.

Lääkäri keksi, että suolistoni on ärtynyt. Hoitokeinoiksi hän antoi mm. varsin riisutun ruokavalion, muovikassillisen rohtoja sekä määräsi asidofilus-bifidus -kapseleita. Siis sitä samaa, mitä suomalaisissa maitotuotteissa on liki vakiona. Ovat kuitenkin täällä niin supertuote, ettei vakuutusyhtiökään korvaa. Kymmenen päivän annos maksoi 45 dirhamia, eli yhdelle kapselille tuli hintaa yli euron.

Täältä käsin minulle on syntynyt ihan tolkuton huoli suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta. Lähinnä alasajosta, mitä poliittisin päätöksin vauditetaan. Suomessa ekoväki tuntuu rahtaavan mielummin riisinsä, papunsa ja jopa marjansa toiselta puolen maapalloa kuin syövän lähiperunaa. Ei esimerkiksi suuresti tarvitse Kiinan maantietoon ja ympäristön tilaan perhehtyä huomatakseen, kuinka saastuneista joista vedet riisipelloille lasketaan.

Mitä enemmän katson China Arab TV:tä, sitä vakuuttuneempi olen.

Olen myös päättänyt vastoin kaikkia asenteitani ja ennakkoluulojani matkustaa Kiinaan road tripille, kunhan pienimmät ovat päässeet ainakin vaipoistaan. Sponsori saa tehtäväkseen valokuvata, minä kirjoitan. Esitin asian aviomiehelle ja käskin hänen alkaa säästää reissua varten, hän epäili minun ottaneen väärän määrän vitamiineja. Samaa lienee pohtineen myös siivooja.

Hän tuli tänään tavanomaista myöhempään. Olimme jo jumppakerhon kanssa hyvässä vauhdissa ja loikimme kyykyssä pitkin asuntoa kädet ilmaan kohotettuina matkien jäniksiä. Ei tiennyt siistijä minne katsoa. Mutta varmaan hänellä oli ihan ikimuistoinen työpäivä. Siivosi tänään poikkeuksellisen huolellisesti. Ehkä säälistä.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s