24.4.2019, Hexit-päivä 1022.
Suomeen paluuseen on noin kaksi hikistä viikkoa (lue= jo yli 40 astetta päivisin). Sinä aikana pitäisi uusia oleskelulupa. Olemassa oleva on voimassa kolme vuotta ja päättyy elokuussa.
Viime viikolla kävimme oleskeluluvan edellyttämässä verikokeessa. En todella tiedä, mitä minulta testattiin. Tulokset tulivat kyllä parin päivän päästä sähköpostitse sponsorille ja niissä ilmoitettiin, ettei vaimo kanna tarttuvia tauteja.
Verta otettiin liukuhihnameiningillä. Pakollinen on myös aikuisilta ylävartalon röntgen, mutta raskaanaolevilta sitä ei oteta. Naisille oli oma jononsa, ts. kävelin suoraan kaikkien muiden ohi joka tiskille. Tämä on aika yleistä tässä paljon naisten oikeuksista parjatussa maassa. Naiset ja lapset pääsevät ensin, heille on oma odotustilansa, millä myös taataan, että istumapaikka löytyy. Ja jos lapset ovat mukana, palvelu on yleensä vieläkin sujuvampaa. Tällä kertaa rattaissa ihmetelleelle uhmaikäiselle tuotiin vesipullo käteen.
Typing Centeristä saatiin tarvittavat hakemuslipareet sekä ID:n (henkilökortti) että oleskeluluvan osalta. Hinta riippui, kuinka nopeasti haluaa asiansa käsiteltävän. Koko homma kustansi osaltani n. 200 euroa (804 dirhamia). Tämä oli vain osa kustannuksista.
Medical-osio on vain yksi raapaisu lupaprosessista. Haku tapahtuu sähköisesti. Nettiportaliin on syötettävä mm. kopio vuokrasopimuksesta, dewa-lasku (sähkö- ja vesi), avioliittotodistus, tiedot sponsorista eli puolisosta ja tämän työpaikasta… Kopio vuokrasopimuksestakin.
Kolmen vuoden residence visa on normaali. Lakimuutoksen myötä nykyään myönnetään myös viiden, jopa 10 vuoden oleskelulupia, mutta niille on erityiset perusteensa.
Haimme teinille paikkaa toisesta koulusta. Toiveissa on saada hänet myös viralliseen suomen kielen opetusohjelmaan, jota toisessa lähikoulussa lisämaksusta järjestetään. Tällä koitetaan varmistaa, että paluusta Suomeen ja ennen kaikkea maailman parhaaseen koulujärjestelmään tulisi mahdollisimman kitkaton. Vaikka hänen puhekielensä on hyvä, kieliopputaidot laahaavat 3.-luokkalaisen tasolla. Englanninkieliset sanat tunkevat puheeseen.
Tuli kutsu pääsykokeisiin. Ne ovat huomenna. Mukaan kopio passista, ID-kortista, oleskeluluvasta, syntymätodistus, pari valokuvaa sekä koulutodistukset viimeisen kahden vuoden ajalta…
Eräpäivä ensi vuoden koulumaksuennakosta lähenee. Eli nykyiseen kouluun tulisi maksaa muutama (euro) tonni paikan varmistamiseksi ensi syksylle. Tätä rahaa ei saa takaisin, jos koulu olisikin syyslukukauden alkaessa eri. Toisaalta, maan laki estää jo koulun kirjoilla olevaa lasta heitettäväksi kokonaan koulusta, mikäli maksut laahaisivat.
Katsotaan, miten käy. Toimistotädin mukaan ennen herranterttua jonossa on noin 20 lasta. Suomen kielen opetusohjelmaan pyrkiminen nostaa tosin paikkaa jonossa.
Pääsykokeisiin ei juuri voi valmistautua. Cat4-testi tehdään verkossa. Sisällöllisesti testi on ”vähän niin kuin Mensa-testi”. Testi ei sikäli ole teinillekään uusi, sillä se tehdään joka syyslukukauden alussa. Testin tulosten perusteella oppilaat jaetaan tasoryhmiin, jotta jokainen saisi ”vertaisensa opetusryhmän”.
Suomi-koulun (se kerran viikossa järjestettävä kerhomuotoinen harrastetoiminta) vuosijulkaisukin on saatu kasaan. Aikataulut venähtivät, mutta lopulta lehti on painokunnossa. Tosin paino ei ollut. Saa katsoa, miten käy. Lehdenteko on aika mukavaa ja virkistävää vaihtelua. En tosin juuri mitään luo, sillä kun The Vauva on hereillä, läppärityöskentely on mahdotonta.
Täytin 40. Varsinaiset bileet jäi pitämättä. Ensin meitä ei suosinut ulkoaktiviteetteja ajatellen sääennusteet, sitten pätkähti koko huushollin kiertänyt vatsatauti.
Olimme Spring breakilla maalis-huhtikuun taitteessa poikien kanssa Suomessa ja toimme pöpön tuliaisena. Huonoimmassa hapessa oli lopulta sponsori. En voi tosin kauheasti ilakoida kentällä ja lentokoneessa oksentaneesta vauvastakaan. Näytimme roiskeet rinnuksilla ja ennen kaikkea haisimme koko retkue niin kamalalta, että yksinkertaisesti luulin, että Dubaissa maahanpääsy evätään.
Sponsori ei ymmärrä iän tuomaa kriisiä. Hänelle 50 on uusi 30. Yritin havainnollistaa asiaa:
Naiselle 40 on sama kuin autolle 100 000. Tätä tukevat myös suomalaiset tilastot. Monet vaihtavat.
Näillä lukemilla jälleenmyyntiarvo heikkenee väistämättä. Siltikin, vaikka määräaikaishuollot olisi tehty säännöllisesti, eikä kuoressa olisi näkyvää ryppyä ja monttua.
Ainoa toivo on merkkiuskollinen, mersumiehen luonteen omaava aviomies, joka on päättänyt pitää aarteensa ”tehtaalta romuttamoon”.
Sponsori ei ymmärtänyt vertauskuvaa. Vähän loukkaantuikin miksi epäilin hänen mersumieheyttään. Hän antoi lahjaksi kauniit korut ja nipun lahjakortteja, joilla voi tuunata verhoilua. Teini puolestaan lohdutti, ettei naamasta vielä näy.
Ihan kiva.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 