21.7.2019, Hexit-päivä nro 1110.
Viimeksi julkaistusta blogista on aikaa, melkein kolme kuukautta. Sen jälkeen olemme kesäsuomalaistuneet. Asumme pienessä vuokrakerrostaloasunnossa, joka on kalustettu ystävien ja sukulaisten ylijäämillä. Kiitos siitä, saimme lainaksi kaikkein välttämättömimmän.
Olen muuttunut ähiseväksi kuutiometriksi (palloksi), joka pompottaa aviomiestään ja nukkuu huonosti.
Joka kerran, kun olen neuvolassa tai lääkärillä, minulla on pitkä lista kremppoja. Hoitava henkilökunta katsoo ruåtsalaisen myötätuntoisesti (sponsoria) ja kehottaa allekirjoittanutta silmäilemään peiliin. Kuuluu ikään. Mikään paperilla eikä muutenkaan näytä olevan poskellaan, aviomieskin passaa, minkä töiltään ennättää. Nauttikaa nyt! Suomen syntyvyyden kanssa kärvistelevä kansantalous kiittää.
Eräpäivä on käsillä, eikä vauva osoita merkkiäkään, että haluaisi Suomen kesään.
Jos allekirjoittaneella on hormonit katollaan, niin taloudessa on toinenkin häröilijä, teini. Sponsori koittaa selviytyä parhaansa, ja lähtee heti aamusta The Vauvan kanssa leikkipuistoon pakoon. The Vauva tosin on alkanut puhua, eikä vauva-termi oikein kuvaa häntä. Pikku-Boss ei myöskään jätä epäselväksi, mitä tahtoo.
Sunnuntai alkoi tänään kello 06.50: ”Noni. Äiti noue. Anna lemmän maitoo!”.
Sponsorilla on tiedossa vaikeat ajat, sen lisäksi, ettei mahduta enää roinien kanssa viidelle henkilölle tarkoitettuun autoon. Samana vuonna, kun hän täyttää 50, talossa on yksi 15-vuotias, yksi vaihdevuosivaimo ja kaksi uhmaikäistä.
Teini sai paikan toisesta koulusta (Dubaista). Tiukille meni, ettei tarvinnut maksaa muutaman eurotonnin suuruisia ennakkomaksuja kahteen kouluun. Vaadittiin aviomieheltä monta mailia, puhelua ja opiskelijatoimiston tiskillä käyntiä.
Muuttoliike maasta näkyy, sillä koulussa, josta Herranterttu nyt vaihtaa, saman ikäluokan yli 120 oppilaasta puolet lähtivät kokonaan maasta tai vaihtoivat toiseen kouluun.
Syksyllä herranterttu alkaa opiskella opintojensa ohessa myös suomea. Lukuvuoden päätteeksi hän saa siitä arvosanan, mikä helpottanee Suomeen paluuta. Kielitaito on yleisesti edelleen kohtalaista, mutta kirjoittaminen tökkii. Etenkin kaksoiskonsonantit ovat tuuliajolla.
Tänään hän onnellisena kertoi oppineensa kaksi uutta ä-sanaa; äpärä ja äyssi. En kysynyt mistä, tai missä hän aikoo niitä käyttää.
Päivään on liittynyt jo draamaa muutenkin, kun hän heräsi aamulla matalaäänisenä. Kurkkuun ei satu, mutta kiljuminenkaan ei onnistu. Ollaan tässä sitten mietitty, että onko kyse vedosta vai äänenmurroksesta. Teini toivoo jälkimmäistä.
Jos Suomessa on nyt hellettä, niin on Dubaissakin. Nähtäväksi jää, odottaako siipan palatessa jokakesäinen vesi-/ilmastointilaitevahinko, homehtuneet huonekalut, takapihan tapettu puutarha, tyhjennetty kämppä vai ovatko tilallemme muuttaneet torakat ja muurahaiset. Mikään ei kuulosta hyvältä, mutta kaikki on mahdollista.
Siitä huolimatta, että ”Noin vuoden mittainen ekskursiomme” on kestänyt jo kolme vuotta, ja jatkuu neljännellä, odotan ”kotiinpaluuta” (Dubaihin). Toki kaipaan asioita ja ihmisiä Suomessa, mutta nyt kun täällä olemme, tuntuu, etten kuulu oikein mihinkään. Samaa mieltä tuntuu olevan Väestörekisterikin, sillä kaikki mahdollinen viranomaisposti on sotkussa. Perhe asuu kolmessa eri osoitteessa. EU-äänestyslaputkin oikeuttivat meidät eri vaalipiireihin. Elokuussa selviää, vieläkö saamme oikeuden kuulua Kelan piiriin. Sitä on haettava vuodeksi kerrallaan. Nykyinen on myönnetty heinäkuun loppuun. Olisi siis oikein mukavaa, että vauva tajuaisi syntyä kuluvan kuun aikana.
Ihan vain varmuuden vuoksi.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 