24.11.2019, Hexittiä 1336 päivää.
Sulla on nyt kuin uusi mies, totesi siippa naama virneessä, kun töistä kotiin palasi. Toden totta. Nahka puna-mustan kirjava. Ei saa koskea, irvisteli aviomies.
Koitti nimittäin se päivä, kun sponsori nosti kädet pystyyn. Tai olisi nostanut, jos hermopänni ei olisi estänyt. Piste ii:n päälle oli nitoja, joka tippui kädestä. Hänen oli pakko myöntää ääneen, että niska ja koko mies on niin jumissa, että toiminnot takkuaa.
Ei ole helppoa löytää täältä urheiluhierojaa tai fysioterapeuttia, etenkään, jos näiden palvelut eivät kuulu sairausvakuutuksen korvaavuuden piiriin. Harvassa ovat ammattitaitoiset runttaajaat, jotka möyhisivät konttorirotan paikat ilman panhuilumusiikkia ja suitsukkeita.
Epätoivoinen aviomies ryhtyi hierojanmetsästykseen netin ja kartan avulla umpimähkään. Ensimmäinen fysioterapiaklinikka oli hinnoiteltu niin pro:sti, että palkkä arviointikäynti olisi kustantanut liki 200 euroa ilman, että kukaan hipaiseekaan.
Parista ei vastattu. Toinen hierontapuulaaki lähetti tosin perään WhatsAppina listan palveluista, hinnoista ja yhden sunnuntailiitteen verran kuvamateriaalia hierojista edestä, takaa ja välistä.
Ehkä yllättävääkin, että maassa, jossa julkisesti edellytetään siveellistä käytöstä ja pidättyväisyyttä, on helpompi löytää happy end -palveluja kuin yhtä hierojaa, joka möyhisi lihakset.
Sitten tärppäsi. Tänne heti vain, totesi henkilö puhelimessa. Erään miestenparturiliikkeen takahuoneesta löytyi vanerikoppi, jonne vastaanottohenkilö sponsorin saatteli. Ei taustamusiikkia, ei eteerisiä tuoksuja. Lupaavaa. Oli kiinalaisennäköinen mama, joka komensi sponsorin ilkosilleen ja vatsalleen pöydälle. Alkoi isoa miestä pelottaa, tunnin session aikana useampaankin kertaan. Piti niskaa hieroa, muistutteli sponsori, kun mama löi imukupit sponsorin jalkapohjiin. Ei tähän hartiahieronnat auta, sanoi nainen ja ryhtyi tökkimään hermopisteisiin. Aina sattui ja löytyi huomautettavaa: liian vähän vettä, liikaa hiilareita, vääränläinen tyyny, jalat ylös vähintään vartiksi joka päivä, aamut olisi hyvä aloittaa kuuman veden juonnilla…
Sitten alkoi hieronta. Puukalikalla ja ilman, jaloista kohti juntturaista niskaa. Mamma väänsi sponsorin raajoja itään sekä länteen ja hoki huonolla englannilla ”surrender! surrender!!” johon sponsori puolustautumaan, että on vanha ja kankea, eikä mikään balettitanssija koskaan ollutkaan. Mama lätkytti ja veivasi ukon nilkoista niskaan välittämättä aviomiehen irvistelystä. This is not good, this is not good, hieroja toisteli ja hoiti hommansa loppuun ja lopulta vielä nosti möyhityn ukon ilmaan niin että ranka rutisi.
350 dirhamia (n. 85 euroa), kiitos!
Siippa maksoi ilolla. Ei kuulemma muutamaan vuoteen ole tuntenut itseään niin notkeaksi.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 