23.4.2020, Hexittiä 1487 päivää.
Takapihan nurmeen on tullut ura. On yritetty pitää kävelytaitoa yllä. Teinistä ei voi olla ihan varma enää. Se siirtyy aamulla sängyltä pöytänsä viereen, kytkee itsensä läppäriin ja opintoihin. Se käy pari kertaa päivässä alakerrassa ja milloin ei tee läksyjä, venyy netissä sängyllään. Ja on ärsyyntynyt. Kasvaisi varmaan naavaa, ellei pakotettaisi iltaisin häntä joko trampoliinille tai kahluualtaaseen pikkuveljiensä kanssa. Odottaa kuin kuuta nousevaa, että parturi pääsee taas kotikäynnille. Tukka on peittänyt silmät ja korvat aikoja sitten. Välillä hänellä on kampa päässään kuin alkuasukkaalla konsanaan, kun yrittää pitää reuhkaa pois silmiltä.
Tänään kävin ensimmäisen kerran kaupassa. Se, lääkärissä, apteekissa ja pankkiautomaatilla käyminen on ollut luvanvarsisesti mahdollista muutamien viikkojen ajan. Pienet elintarvikeliikkeetkin avattiin taas joitain päiviä sitten.
Nettihakemuksessa kysyttiin henkkarit, millä menee, mihin menee, milloin menee ja miksi menee. Piti arvioida reissuun käytetty aika ja odottaa vahvistusta varten tekstaria, jossa koodi.
Allergioita tai lempiväriä ei kysytty.
Valkeni suuri kauppa-aamu. Mitä laitan päälle? Persikanvärinen vai vaaleansininen maski? Jotain muuta kuin shortsit ja jokapäiväinen äitiystoppi. Pitäisikö meikata? Tukka nyt ainakin pestä, etsiä jostain sormukset. Maski naaman ja hanskat käteen. Lähdin persikkaisella, mutta vaihdoin vielä siniseen.
Köröttelin asuntoalueen läpi kolmeakymppiä naama maskissa hikoillen. Olisikohan se toinen ollut sittenkin ilmavampi? Ilmastoinnin sijaan avasin ikkunat ja kuuntelin lintujen laulua. Onko tämä miljoonakaupunki ollenkaan? Matkalla huomasin, että henkkarit ovat kotona lompsassa keskellä pöytää. Sentään pankkikortin olin muistanut. Mutta sen tunnuslukua en. Toisella yrityksellä onnistui.
Kaupassa oli väljää ja hyllyt täynnä. Ovella mittasivat minusta lämmön kuumaliimapyssynnäköisellä mittarilla ja mies antoi minulle kärryt, jotka hän juuri oli desifioinut rätteineen ja suihkeineen.
Ero edelliseen ostoskertaan ennen koronaa, oli huomattava. Kaupassa leijui alakulo. Täällä on niin tottunut silmiin katsoviin ihmisiin, hymyilyyn ja aurinkoisiin asiakaspalvelijoihin. Nyt kukaan ei enää hymyillyt silmillään, hyvä jos katsoi päin, lähinnä läpi.
Kassa oli pleksitetty. Pakkaajia ei näkynyt vaan kassaneiti myös pakkasi ostokset kasseihini.
Kuusi viikkoa olemme viettäneet kotona. Se on pitkä aika suomalaiselle, joka on tottunut jokamiehenoikeuksiin ja kahden metrin henkilökohtaiseen turvaväliin. Perheidyllin pelastus on ollut takapiha, jonne on voinut tuupata riehuvat kakarat tai mennä itse kuuntelemaan lintujen sirkutusta. Sponsori on päivisin linnoittautunut silityslautatyöpöytänsä kanssa makuuhuoneeseen ja väliajoilla viihtyy keittiössä. Olemme syöneet hyvää ja hyvin.
En voi valittaa, vaikka ahteri sen kun laajenee kotona vetelehtiessä. Monella on asiat heikosti. Tuhansia on irtisanottu eikä irtisanomisaikaa ole. Palkanmaksu loppuu oitis. Osa on saanut pitää kyllä työpaikkansa, mutta palkat on jäädytetty ja väki kortteereissaan ”lockdownissa”. Sitten on sakkia valtion yhtiöitä myöden, jotka kotona, mutta palkkaa pudotettu neljännes, jopa puolet.
Somepalstat ovat täynnä epätoivoisia ihmisiä, jotka ovat asumuksissaan jumissa. Ei töitä, rahaa ruokaan, vuokraan, kuluihin. Carunakin jää täkäläisille vesi- ja sähkölaskuille kakkoseksi.
Säästöt on lähetetty perheille Kauko-Itään tai Afrikkaan. Lentoja kotiin ei ole ja vaikka olisikin, niihin ei ole rahaa. Korona näkyy jo lentoliikenteen hinnoittelussa. Ramadan on ollut monen toivo, mutta nyt suuret ramadan-ruokateltatkin ovat pannassa.
Ramadan alkanee todennäköisesti huomenna perjantaina. Ainakin naapurissa grillataan ja luukutetaan musaa suurta juhlakautta enteillen. Pyhät tähtiasiantuntijat eivät ole tätä kirjoittaessani vielä ilmoittaneet aloitusajankohtaa, jonka kuun asento määrää.
Mutta toivoa on. Tänään julkaistiin jo kiskonmittainen lista, miten pakkokaranteenia aletaan höllentää. Jopa 10 ihmisen kokoontumiset sallittaisiin. Ostarit aukeavat. Parkkialueista vain kolmannes on avoinna, ostarishoppailuaika on kolme tuntia. Riskiryhmäläisiä ja pikkulapsia suositellaan kotiinjääviksi.
Kauppojen pitää laskea, kuinka monta henkilöä liiketiloihin voidaan kerralla ottaa, ja myös huolehtia, että neliöihin perustuvat asiakasmäärät eivät ylity.
Yksi harraste päivässä sallitaan (lisätietoja odotellessa) ja kävelyllekin saa mennä maskissa ja turvaetäisyyksiä noudattaen. Yölliset ulkonaliikkumiskiellot jatkuvat.
Sen sijaan joukkoliikennettä käynnistellään pienin askelin.
Yhä on auki millä ja milloin pääsemme Suomeen. Toivottavasti ennen elokuuta kumminkin. Jollain. Google Mapsin mukaan kävellen olisimme perillä 44 päivän ja 18 tunnin päästä. Sopivasti juhannukseksi. Aika haipakkaa saa tarpoa 5700 kilometria. Pitää miettiä vielä.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 