30.10.2018. Hexit-päivä 850.
Tänään satoi. Ja vielä harvinaisempaa, taivaalla nähtiin myös sateenkaari. Nyt on some täynnä vettä ja kaarta.
Eilen rusahti. Joku maasturikuski tuuttasi perään liikennevaloissa. Minun puskuriini. Jonon ensimmäinen kupeksi, perässä tulevat seisoivat jo kaasulla. Minä jarrulla. Hyvä niin, sillä olisi voinut soida seuraavankin hanuri.
Eivät hajonneet puskurin ripustukset eikä peruutustutka, samat pikkunaarmut olisi joku vastuuton (ja niitä on kuusi miljoonaa) voinut kopauttaa parkkihallissa ja paeta paikalta.
Meni tapetit ja tunnelma, vaikka sponsori otti asian iän suomalla arvokkuudella. Melko tyynesti.
Täällä on hyvin yleistä, että kun uusi (villa-)alue rakennetaan, tehdään samanlaisia kämppiä kymmenittäin. Katujen numeroinnissa ja sijoittelussa ei ole mitään logiikkaa. Humalassa, ja ihan selvänäkin eksyminen voi olla kohtalokasta.
Näin oli käynyt jollekin ressukalle Abu Dhabissa. Oli nauttinut illan aikana (ilman alkoholilupaa) vähän enemmän, eikä ollutkaan löytänyt kotiinsa. Uni oli tullut naapurin portin pieleen. Se riitti, vaikka ulko-ovelle oli melkein 15 metriä. Sakkoa pätkähti mm. kotirauhan rikkomisesta 10 000 dirhamia (n. 2500 euroa). Ennen sakkorangaistusta mies on jo ehtinyt miettiä syntejään telkien takana kolme kuukautta.
Luvassa on meillekin yhtä ja toista kinkeriä. Tulevana viikonloppuna muun muassa olemme menossa sponsorin kanssa konserttiin. Illalla. Semiromanttisesti. Eli ei sisällä ravintolaillallista eikä yllätyksiä. Eka kerran siten, että molemmat pojat ovat hoidossa. The Vauvan osalta kerta on kapaloajan jälkeen ensimmäinen. Pelkään jo nyt, että nukumme sponsorin kanssa molemmat ennen puoliaikaa.
Siitä on romantiikka kaukana, kun kaksi keskiikäistä nukahtaa istualteen.
Hannahoon - Matkalla jonnekin 