Aurinko nousi Sasebossa

27.11.2023, 3.päivä, aurinko!!! nousi idästä

Aamu valkeni kohteessa. Täällä ollaan seitsemän tuntia ”edellä”. 6-20-rytmissä ympäri vuoden elävä sponsori on sekaisin kuin seinäkello. Nostan hattua, miten hän on voinut vuosia tehdä aikavyöhykkeiden yli siirtymistä vaativaa työmatkustelua.

Aamiaisravintola on hotellin alakerrassa toimiva Costa, jonka ketjukahvilat tulivat tutuiksi Dubaissa. Ehkä 86,7-vuotias hovimestari ohjasi pöytään, sytytti keraamiseen hässäkkään tulet ja lähti noutamaan aamiaista. Siinä ei kyselty. Tulee mitä tulee. Ja pian pöytään nostettiin toistakymmentä kippoa tai tassia tavaraa miso-keitosta lähtien. Molemmille. Osasta ei voinut mitenkään tietää, mitä syö, mutta esillepano oli nättiä. Tulikippojen kannen alta löytyi lämmitetyt lihapalat soosissa.

Ruokaa oli niin paljon, että hävetti jättää tähteeksi.

Kuten paikallisiin pöytätapoihin kuuluu, koitimme syödä vähillä volyymeilla, huolehtia, että kaverilla on kupissa juotavaa, eivätkä tikut jää riisikuppiin pystyyn.

En ole koskaan syönyt aamiaiseksi soppaa puikoilla, joten kiitän lounasravintolassa syntynyttä puikkokokemusta. Edes auttava osaaminen katsotaan eduksi.

Googlen kääntäjällä on verraton palvelu, se kääntää kamerakuvasta tekstin englanniksi. Ilman tätä toimintoa ei olisi tiedetty, että pikkuruisessa rantapuistossa oli kielletty vaaralliset pelit ja muita ärsyttävä käytös.

Kaikkialla on vanhoja ihmisiä. Töissä. Liikenteen ohjauksessa, parkkihalleissa, respassa, siivouskärryjen kanssa. Heitä työllistetään monesta syystä: työntekijöitä ei ole riittävästi ikääntyvässä väestössä, eikä vanhoille tarvitse maksaa niin paljon, koska he saavat eläkettä. Lisäksi työllistymisellä on sosiaalinen vaikutus.

Vaikka Sasebossa on amerikkalaisten laivastotukikohta, emme ole onnistuneet näkemään yhtään ei-japanilaista vielä missään. Satama-alueen lähellä on pikkuruiseja baareja ja kivijalkaliikkeitä, joissa monessa kyltti ”Welcome navy”. Eli oletettavasti palvelu ja tarjonta on tekstitetty sen verran, ettei tule ostettua sikaa säkissä.

Wc. Joka juuttaan pytty on varustettu sadalla nappulalla volyme-hanikasta lähtien. Pitää arvailla kuvista, sillä tekstitys on pääasiassa vain paikallisille. Alaruiskuja on montaa sorttia. Jos paine on sama, mikä hotellin suihkussa, ei uskalla edes kokeilla. Oras voisi tehdä tänne ristiretken ja lanseerata käsisuihkut. Tarkoitushan on sama, hygienia. Wc-paperi on NIIN ohutta, että joulutähdetkin pakataan Suomessa paksumpaan harsoon.

Kun palasimme aamukävelyltä hotellille, alkoivat sireenit soida. Meteliähän täällä kaupungissa ei ole vieläkään, mutta joka puolella soi erilaiset piippaukset ja signaalit. Ei häiritsevästi, sillä ne on helppo erottaa. Ne kuuluvat hyvin risteyksissä, sillä tällä lyhyellä Japani-liikennekokemuksella autot eivät tyhjäkäy yhtään. Pysähtyessään ne sammuvat. Tämä selittäisi myös tunteen puhtaasta ja raikkaasta ilmasta.

Sireenit mölisivät aikansa. Olen asentanut Japanin hallinnon suositteleman Safety Tips -äpin. Se mm. kehottaa toimimaan hälytysten tullen kuten paikalliset. Koska missään ei näkynyt mitään maisemamuutosta, väki ei sinkoillut kadulla eikä maa tärissyt, jatkoin bloggailua. Koitan antaa sponsorille tilaa ja työrauhan. Se on vähän vaikeaa, sillä hotellihuone on kahden sängynkokoinen.