1.6.2017, Hexit-day 352, ramadanin 6. päivä. Kullan hinta alhaalla, ilmankosteus tavoittelee kolminumeroisia lukemia.
Kannattaisi olla varovaisempi eikä kolaroida polkupyörällä. Millään vauhdilla. Tänään aamulla herranterttu ajoi edellä, minä rullasin kiinni takarenkaassa. Kuumuus ja liki 100-prosenttinen kosteus tekevät linnutkin flegmaattisiksi, ja sellaista, keskellä pyörätietä patsastelevaa pihamainaa kersa sitten väisti. Minäkin väistin, mutta liian hitaasti ja rysäytin päin ipanaa.
Jos jotain hyvää, emme kumpikaan kaatuneet, pudonneet tangolle tai katuun. Emme kaatuneet päin betonista muuntaja tms. koppia, joka tönötti nurmikon laidalla.
Mitkä kypärät?
Molempien yritys pysyä pystyssä onnistui, vaikka renkaat nappasivat mystisesti yhteen, retkahti allekirjoittaneen tukevoitunut keskivartalo ikävästi.
Pihamaina-laiskajaakko katseli meitä puolen metrin päästä nokka auki. Kaikki linnut ovat täällä nyt koko ajan nokka selällään. Tämä ilmeisesti toimii siipiveikkojen hikoilukanavana.
Paria tuntia myöhemmin sain ajan sairaalasta. Syntymättömällä ei ollut hätää, sen sijaan sponsori ja allekirjoittanut istuimme odotushuoneessa naama valkoisena. Kun suurin paniikki hälveni, hatutti lähinnä oma varomattomuus ja 300 euroa, minkä sairaala velotti lääkäreiden tapaamisesta sekä parista testistä. Toisaalta, jos pahemmin olisi sattunut, olisi koko vauveli voinut lakata olemasta tai päätyä vähän yli kilonpainoisena täkäläisen sairaalan keskoskaappiin. En myöskään halua ajatella vaihtoehtoa, että herranterttu olisi kopauttanut päänsä kivetykseen ja minä rojahtanut rähmälleen nipun päällimmäiseksi.
”Iiro” (joksi herranterttu on pikkuveljensä ristinyt, kun kävi ilmi, että hartaasti toivomallaan pikkusisko- ”Inkalla” onkin munat) on tosi kallis lapsi, eikä se oo vielä edes syntynyt, kersa totesi.
Yhtä kaikki, odotamme häntä maailmaan. Siitäkin huolimatta, että talouden ainoa alle 1,5-metrinen viettää jo unettomia öitä.
– Sitku se tulee, älkää sit pukeko muakin mihinkään merimiesasuun ja ottako semmosia lapsikuvia.