Roiskeita seinällä

21.2.2918, Hexit-päivä nro 964.

Sponsori lähti Saudeihin työmatkalle. Vannoimme, ettei hankkiuduta sillä aikaa ongelmiin, ensiapuun tai ajauduta kaaokseen. Se on siipan painajainen. Joka kerta täällä on joku katastrofi hänen poissa ollessaan. Tällä kertaa se saattaa olla teinihkön muutaman päivän loma, mikä ajoittuu mukavasti samaan. Herranterttu kun haluaisi olla vain netissä.

Hän on myös oppinut pyörittelemään silmiään ärsyttävästi. Sponsorilla vain pullistuu ja välähtelee. Onneksi harvemmin. Silmät siis.

Silmämunajumppa on syrjäyttänyt taikasana ”ihansaman”. Olen hyvinkin liikuntamyönteinen, mutta tämänsorttinen pop up-jooga haastaa kenet tahansa hormonihöyryisen kotiäidin.

Aamulla ilmoitin, että päivään pitää mahtua tuntien yhtenäinen ajanjakso, jolloin hän ei ole kiinni yhdessäkään laitteessa, mukaan lukien puhelin, tabletti ja pelikonsoli. Edes telkkari. Vastaus: ”NO MITÄ MÄ NYT MUKA OON TEHNY?”

”Rangaistus” on hänestä kohtuuton, sillä hän on jo tänään muun muassa lykkinyt The Vauvaa muovimopon selässä sillä aikaa, kun siivosin olohuonetta. Kävi nimittäin niin, että jysäytin täyden kahvimukillisen pöydän kulmaan. Sillä seurauksella, että kiinavalmisteinen arabia pärähti atomeiksi ja maitokahvi läsähti kalkkimaalattuun seinään. Sellaiseen täkäläisittäin hutiloiden, ilman pohjatöitä ja viimeistelyä maalattuun.

Seinä näyttää nyt kulkukoirien sometolpalta. Ei ilahdu sponsori. Hätäpäissäni koitin mopata ensin pahimpia valumia. Huono idea. Sininen mopinvarsi teki viirut seinään. Alue on nyt kuin mikäkin pakanamaan kartta.

Minua jurppii räjähtänyt Muumi-kuppi. En ole materialisti, en brändien päälle, mutta on se ny &%%*. Suomesta vaivalla lennätetty, kaikkia punnituksia uhmaten. Veikkaan, että aviomies sanoo samaa, kun seinän näkee. Onneksi tulee vasta illalla, ja tod näk. ei näe muuta kuin reitin vuoteeseen.

Väsymyksestä, 15 palaveria neljään päivään, huolimatta lienee tyytyväinen. Oli saanut yllättäin tilaisuuden hörppiä mm. teetä kutsuttuna ison herran privaattilinnaan. Ihan pieni ei ollut puutarhakaan, sillä suihkulähteiden lomassa oli muun muassa jalkapallokenttä.

Siinä kultareunaisten hevostaulujen ympäröimänä taateli huulipielessä yli 30 vuotta aiemmin maisteltu pussikalja länsisuomalaisen maalaispitäjän grillikioskin takana talvipakkasella tuntui kuulemma aika kaukaiselta muistolta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s